Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. lokakuuta 2025


Näin kerran taas sen viereen painoin pääni, Ja tuijottelin kurjaa ystävääni; Min' olin synkkä, synkkä lähde kanssa, Ja taivas oli murhevaatteissansa. Mut äkkiäpä tuuli pilvet poisti; Tuhansin tähdet taivahalla loisti; Mut lähteen silmist' oli törkyt poissa, Ja kirkas tähtönen nyt loisti noissa. Kaikuja Hämeestä 1874. T

Vaan kuninkaan ystävällisyys pian poisti tämän ujoutensa eikä kauaa viipynytkään, ennenkuin puhelivat yhtä vapaasti ja järkevästi, kuin jos olisivat istunneet kotona kahvipöytänsä ääressä.

Noita minä mietin ja ajattelin, ja kenties olisi syvempikin suru saanut vallan minussa, mutta tuon kolmannen osan äänestäminen kansakoulun puolella tuolla kokouksessa oli suurena lohdutuksenani ja poisti kolmannen osan surustani. "Jopa se oli riitainen kokous!" sanoi poika yht'äkkiä, kun näki että minä rupesin huomaamaan itsestäni ulkona olevia esineitä. "Niin se oli", sanoin.

Siis ei heillä olisi pitänyt olla muuta tehtävää kuin kärsivällisesti odottaa gambusinon merkin antoja, mutta kärsivällisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa. Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen välillä, olivat täynnänsä levottomuutta. Olivatko indiaanit ystäviä vai vihollisia?... Silloin neljäs laukaus poisti kaiken epävarmuuden. Kysymys oli ratkaistu.

Pikimmältään pisti mieleen se itsekäs ajatus, että jos Anna todellakin on paennut, niin ei saanut häntä Taavi enemmän kuin Sivelin itsekään mutta sen hän paikalla poisti ja toivoi sydämestänsä, että Anna ei olisi lähtenyt teille tietymättömille, vaan että hän olisi Emman luona, ja että hän saisi Taavinsa ja onnellisuutta runsain määrin elämässään. Lydia itki katkeria kyyneleitä kamarissaan.

Kaikista näistä syntyi yksi suuri aate, joka yhä voimakkaammalla tavalla tunkeusi Helenan mieleen, kunnes se täydelleen tämän valloitti, kunnes se veti puoleensa kaiken hänen uskonsa. Se oli tuo suuri totuus, että Jumala rakastaa. Tämä se oli, josta imettäjä sai kaiken lohdutuksensa. Jumalan menetys ihmisten suhteen poisti hänen mielestänsä kaiken epäilemisen tässä kohden.

Sitten tarttui hän lapioon ja sulkien silmänsä lapioi mustaa multaa rakkaan vainajan peitteeksi. Neljännestunnin kuluttua oli hauta täytetty. Sitten asetteli hän nurmiturpeet vanhoille paikoilleen, poisti huolellisesti liian mullan ja ympärinsä sirottuneet kukat, ja kun aurinko nousi, olisi se turhaan saanut etsiä paikkaa, jossa Reginan ruumis lepäsi, ilmottaakseen hänelle päivän tuloa.

Hän ei uskaltanut liikkua, ei nostaa silmiään, hänen mielestään sana tahi liikekin häiritsisi tätä hurmaavaa lumousta, joka poisti kaikki estelemiset, lopetti kaikki arvelut...

"Oi, ole kuka ja mikä hyvänsä!" vastasi ritari, innostuneena suudellen kauniin tytön kättä, "minulle sinä olet olento, jolle olen suurimman kiitollisuuden velassa, sillä olet hoitanut minua, kärsivällisesti olet valvonut vuoteeni vieressä, vaikka olen ollut sinulle vieras, ja kestänyt luonani, kun kaikki muut jättivät minut, ja sinun kätesihän se oli, joka poisti polttavan pakotuksen haavoistani, joka pelasti elämäni oi, anna minun suudella sitä, tuota siunattua, kallista kättä!"

Päivän Sana

imevän

Muut Etsivät