Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hae ensimäinen perämies Mathew, ja sisään-katseluta itsesi. Sanottuansa nämä sanat James Playfair odotti miestä pyörähtäväksi toisinpäin ja keulan puoleen kiirehtiväksi, mutta hän pettyi. Crockston ei paikaltaan liikahtanut. No, etkö kuullut mitä sanoin? kysyi kapteini. Kuulinpa kyllä vastasi matruusi mutta siinä ei ollut kaikki, minulla on jotakin teiltä pyydettävänä.
Hänen kasvonsa, jotka olivat levottomuudesta tuntuvasti muuttuneet, puhuivat hänen sijastaan, ja James Playfair koki hyvillä sanoilla rauhoittaa häntä, paraiten kuin taisi. Minulla on mitä suurin luottamus Crockstoniin sanoi hän. Hän on uskollinen palvelija, ja te, miss Jenny, joka tunnette hänen paremmin kuin minä, saatatte siis olla aivan huoleti.
James Playfair ei malttanut odottaa siksikuin pääsisi Englannin kulkuvesille, enuenkuin miss Jennylle ja hänen isällensä lausui ne tunteet, jotka olivat vallanneet hänen sielunsa, ja jos saapi uskoa Crockstonin sanoja, vastaanotti miss Jenny tämän tunnustuksen ilolla, jota hän ei kokenutkaan salata.
Höyry pursusi vinkuen henkiläppäin kautta. Lähdön hetki oli läsnä. Melkoinen ihmislauma tunkeili, vaikka tämä oli varhain aamulla, rantasilloilla ja Glasgowin sillalla. Tahdottiin, näetsen, vielä kerta hyvästellä tätä rohkeata höyryä. Vinceut Playfair oli tullut syleilemään veljensä poikaa, kapteini Jamesiä, ja hän käytti itsensä tässä tilassa kuin kehutun hyvän ajan vanha romalainen.
Kuolon hiljaisuus vallitsi avaralla ankkuripaikalla, jonka laineet näyttivät uneen vaipuneen. Muutamia tuskin nähtäviä valkeita tuikki siellä ja täällä pimeässä. James Playfair oli ottanut ruorin ja ohjasi venettänsä vakavalla kädellä White-Pointia kohti. Tätä poikkikuljettavaa matkaa oli noin kaksi peninkulmaa.
Se menee miltei täyttä laukkaa, ja se on onnistuva. James Playfair käveli edes ja takaisin peräkannella ja, niinkuin hyvin voi arvata, melkoisesti kummastui, milteipä hämmästyi, nähdessään tuon nuoren tytön lähenevän ja kiitollisuudesta kyynelehtävin silmin ojentavan hänelle kätensä ja sanovan: Kiitos, herra kapteini, kiitos uhrauksesta, jota en ikänäni olisi rohjennut odottaa muukalaiselta.
James Playfair laitti itsensä hetikohta, silmänräpäystäkään hukkaamatta yhdistykseen kaupungin korkeimman sotapäällikön, kenräali Beauregardin kanssa. Tämä vastaanotti avoimin sylin Delphinin kapteinin, joka tuli varsin sopivalla ajalla tuomaan hänen sotamiehilleen vaatteita ja ruokavaroja, joista heillä oli mitä kovin puute.
Kuinka vahvat ja kuinka monta ovat ne Yhdysvallan alukset, jotka risteilevät Charlestonin ulkopuolella? James Playfair vastasi kenraalin kysymyksiin paraiten kuin taisi ja jätti hänelle hyvästin mitä nöyrimmästi. Palasi sitte Delphiniin sangen levottomana ja murheellisena siitä mitä oli kuullut. Mitä pitää minun sanoa miss Jennylle? mietti hän.
Nuorukaisen lempeät kasvon-murteet, hänen erinomaisen myötätuntoinen äänensä, hienot ja valkoiset kätensä, joita päällesivelty lika ei voinut saiata, suuret, vilkkaat ja samalla uskolliset silmänsä kaikki nämä saattivat kapteinin perin toisiin ajatutsiin. Johnin ilmoitettua pyyntönsä, Playfair katsahti terävästi Crockstoniin, joka kohautti olkapäitänsä.
Ja mitä sinulla on tekemistä täällä laivassa? Ei mitään. Ja mitä nyt odotat minulta? En mitään. Kuka sinä olet? Amerikalainen kuten nämä kirjeet näyttävät osoittavan. Crockston ei virkkanut mitään. Passari sanoi James Playfair annata hänelle viisikymmentä huimausta pampulla. Kenties hänen kielensä kahleet kirpoavat. Vai mitä itse luulet, Crockston.
Päivän Sana
Muut Etsivät