Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kuultuansa nämä ystävälliset lauseet, Crockston irvisti rumasti, mutta ei avannut suutansa. Hän sidottiin pelivärkkiin kiinni, jossa ei voinut liikuttaa käsiänsä eikä jalkojansa. Muutamain minuuttien perästä sen jälkeen lähti James Playfair hytistään ja tuli pelivärkille. No mitä sinulla on vastaamista? kysyi kapteini, joka tuskin voi hillitä vihastuksensa. Ei mitään vastasi Crockston.
Vihellys vingahti ilman läpi. James vastasi siihen samalla lailla. Sitte odotti hän kuullellen ja antoi kädellä matruuseille merkin pysyä hiljaa. Eräs mies ilmaantui, puettuna avaraan Skotlantilais-kaapuun. Hän katseli ympärilleen kaikille suunnille: James Playfair riensi häntä vastaan. Mr Halliburtt? kysyi kapteini. Minä olen vastasi kaapuun puettu mies.
Siellä oli se hyvässä turvassa, sillä ei yksikään Yhdysvallan kryssääjä olis uskaltanut tälle väylälle, joka pakoveden aikana keskimäärin ei ole yhtätoista jalkaa syvä. Mitä? huudahti Crockston eikö se olekaan sen vaikeampaa? Master Crockston vastasi James Playfair vaikeus ei ole sisään, vaan kyllä ulospääsyssä. Joutavia! jatkoi amerikalainen se ei minua isosti huoleta.
James Playfair tunsi ihmeellisen hyvästi Charlestonin lahden ja temppueli laivallaan verrattomalla tarkkuudella. Hänellä oli siis täysi syy uokoa, että rohkea yrityksensä onnistuisi, kun samassa eräs matruusi kokkapenkereltä huusi: Purjehtija! Purjehtijako? huudahti kapteini. Vasemmau puolisen looringin puolella.
Jos Vincent Playfair, ihmisknnnan suuriin perus-aatteihin nähden, jotka aina ja joka paikassa ovat asetettavat edelle yksityisiä harrastuksia, tekikin väärin näin puhuessaan, niin hänellä yhtähyvin oli oikeus katsella asiaa pelkän kauppaliikkeen kannalta. Tärkeintä Amerikan vientitavaraa ei saatukaan Glasgowin markkinoille.
Onneksi kauppahuoneelle Playfair ja Kumpp. miss Halliburtt ei vaatinut tätä uhria. Kuitenkin oli kapteini-parka nyt kiinni, ja Crockston, joka luki hänen sydämestään kuin aukinaisesta kirjasta, hieroi käsiään tyytyväisyydessään niin, että nahka oli irti longota.
Mutta tuskin oli hän astunut kymmentä askelta, ennenkuin yhtyi yövahtiin, jossa oli yhteensä kaksikymmentä miestä. James sieppasi vyöltään revolverin, lujalla päätöksellä käyttää sitä jos niin tarvittaisiin. Patrullin johtaja tuli häntä vastaan ja kysyi, nähdessään veneen: Mikä vene tuo on? Delphinin kevy-vene vastasi kapteini. Ja kuka te olette? Kapteini James Playfair.
Etelävaltioiden miehet osoittivat heille suurta kunnioitusta, mutta James Playfair ei antanut heille aikaa vastaanottaa amerikalaisten kohteliaisuuden osoituksia. Hän hääteli ja kiirehti heitä mitä kiihkeimmällä innolla, johon Delphinin matruusit eivät voineet oikeata syytä arvata. Kolme päivää sen jälkeen eli Tammikuun 18 päivänä aljettiin ensimäisiä pumpulipakkoja latoa ruumaan.
Vene kiisi nuolen nopeudella pimeässä, vaikka hiukan onnen kaupalla. James Playfair ei voinut sumulta eroittaa Delphinin lyhtyjä. Häntä epäilytti, mitä snuntaa hänen tulisi noudattaa, sillä niin pimeä oli, että soutajat eivät nähneet airon neniä. Kuinkas käy, herra kapteini? kysyi Crockston. Kaiketi olemme jo soutaneet enemmän kuin puolitoista peninkulmaa vastasi kapteini.
Crockston sanoi nämä sanat semmoisella varmuudella ja niin hyvillä mielin, että heikko-uskoisinkaan ei olisi voinut olla samaa varmaa uskoa kuin hänkin. Annapas kuulla tuumasi! sanoi James Playfair. Annan, kapteini; teidän pitää mennä kenraalin luokse ja pyytää häneltä erästä hyvää tekoa, jota hän ei ole teiltä kieltävä. Ja mikähän hyvä teko se olisikaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät