Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Heidän lähestyessään salia kuului sieltä niin julmaa riemunkarjuntaa ja niin hurjaa naurunhohotusta, joista päättäen olisi pikemmin luullut siellä olevan piruja iloitsemassa, saavutettuaan jonkun voiton ihmiskunnasta, kuin kuolevia olentoja, joilta rohkea yritys oli onnistunut. Mielenkiihko, jommoista vain toivottomuus voi saada aikaan, piti kuitenkin kreivitär Isabellan rohkeutta yllä.
Eräät manaussanat olivat seuraavat: " ja että sinä + Amala + Satm + Fara + Lamim + Saumi + ma + kohta täyttäisit mitä pyydän. Tule, tule, tule!" Monilla muilla tavoin voitiin piruja kutsua.
Askelin, minä lähetän Strengnäsin tuomiokapitulille ja Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle tästä kirjallisen kertomuksen, jonka me, sinä ja minä, valalla ja allekirjoituksella vahvistamme... Mutta mitä piruja hänellä tuossa vieressään kupissa on?... Totta varmaan on se sitä tenhovoidetta, jonka avulla noidat kohoavat ilmaan ja kiitävät käsittämättömän lyhyessä ajassa pitkiä matkoja...
Mistä lienevätkin olleet, irtipäässeitä piruja ja menninkäisiä, jotka täällä viettivät kauhistuttavia, salaperäisiä juhlamenojaan. Kamalaa, kamalaa! Täältä täytyi päästä pois hinnalla millä hyvänsä, pois ja ulos, Jumalan kirkkaan taivaan alle. Hänen oli onnistunutkin lopuksi löytää ystävällinen ovi, töytäistä se auki etukäpälillään ja päästä läähättäen, kieli ulkona, rantatörmälle kirmaisemaan.
Jälleen hän puhuu. Näkeekö hän tosiaan kamarissa piruja? Sakris selittää asian: Semmoiset pirut vartioivat ilmassa ... tahtovat teketä sinulle pahaa... Kuule, Nelma! Kyttyrän etusormi nousee varoittavasti pystyyn.
Pirut voisivat muuttaa muotoaan, eikä löydy yhtään ruumiin muotoa, jota eivät pirut olisi käyttäneet, voisivatpa esiintyä tarpeen mukaan kauniilla ulkomuodollakin. Useasti näkivät kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan näköisenä, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m. Kielitieteilijä Bilgardo näki joukon piruja klassillisten kirjailijain Virgiliuksen ja Horation muodossa.
»Meidän pitää ottaa siis selvä siitä, missä täällä on piruja myytävänä, Sinne varmaan tämäkin ostetaan.» Näin puhui Kolovan Pietari ja veteli tyytyväisenä pitkää partaansa sormiensa lävitse. »Kyllä sen sentään näkee, kellä ei päässä ruumenia ole», lausui tuohon Kelon Paavo mielissään, ja taasen kulettiin jonkun matkaa pitkin leveätä prospektia. Jo tultiin Moikan sillan korvalle.
»Se räpyttää jo siipiänsä», selitti Liisu. »Mitä piruja?» Lasten isä läheni otsa rypyssä vikkelästi takkaa, näki siinä rievun päällä kaukaa tulleen matkustajan raottelevan pieniä kauniita silmiään, aukovan nokkaansa ja hiljaa räpäyttelevän siroja, ihmeen kauniita siipiään. Lasten silmistä hohti ilo.
Nämät esteet viivyttivät heidän matkaansa ja joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu käyttämään lyhyttä miekkaansa, päästi hän mukaan aina »joukon pieniä piruja.« Sillä tavalla estettynä joka askeleelta metsästäjät tarvitsivat enemmän kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he viidakon ulkoreunan ja tulivat ylätasangon rajalle.
»Taisivat olla kaikki?» kysyi kanttori. »Kaikki», myönsi emäntä. »Kaikki? E hei toki!» huudahti Mikko. »Kaikki ne ovat, ei minulla ainakaan muuta ole», vakuutti emäntä. »No älkää nyt piruja... Laittakaa paikalla esiin tänne ne velkakirjat!» »Mitkä velkakirjat?» Samassa tuli Annikka sisään papereita kädessä. »Mitä Mikki nyt huutaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät