Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Notre Henri" oli entinen Souvari-Heikki. Hänet oli Helena saanut kotiutumaan luoksensa vasta sittenkuin se oli renttuellut itsensä melkein pilalle. Ja kaikki vaikutus häneen tuntui yhäkin melkein mahdottomalta. Sillä ensi työkseen hän rupesi täällä herrastelemaan.
Tai ei se oikeastaan ollut iloista, vaan surullista. Mutta ihmiset sanoivat sitä iloiseksi. Sitten hän meni vallan pilalle. Hyvä tyttö oli sitten niin iloinen, kun hän oli osannut olla varovainen. Sen jälkeen tapahtui kerran että toinenkin mies, joka vietti vakavata elämää eikä laulanut yhtään mitään, rakastui hyvään tyttöön. Hyvä tyttökin alkoi tuntea jotain rakkaudentapaista rinnassaan.
Oi, kuinka paljon, paljon on niitä, jotka ovat antaneet omantuntonsa magnettineulan mennä niin pilalle, ettei heillä elämässään ole siitä mitään johtoa!» »Mutta onhan, jumalalle kiitos, toki niitäkin, jotka eivät ole päästäneet rahan- ja rikkaudenhimoa mykistämään omaatuntoaan, vaan jotka sallivat sen olla äänessä, ottaen vaaria siitä, mitä se sanoo, sen pienimmästäkin kuiskauksesta.
Hän arvasi herrojen ampuvan kokollansa läheisellä Jyskymäellä, sillä niinhän niillä kuului olevan tapana. Mitähän jos olisi kerran käydä katsomassa sitäkin iloa, kun nyt yö on kerran pilalle mennyt kumminkin. Kalle käveli Jyskymäelle päin ja siellähän oli elämä. Olivat tehneet kokon korkean, kuin tornin ja sen ympärillä hyppivät, kuin surviaiset päivänpasteessa.
Ei yksikään ihminen voi tosissaan uskoa ikuisia rangaistuksia, ilman että koko hänen luontonsa menee pilalle, ja ilman että hän joutuu pelonalaiseen mielentilaan omiensa ja muiden ihmisten tekojen tähden, joka pelko ei sovellu yhteen miehekkään arvollisuuden ja vapauden kanssa.
Siitä menisivät kaikki nuotit sekaisin, jos paljaita alaääniä laulaisi, eikä seurakunta enää tuntisi säveltä." Kotonen oli sekaisin. Puhuttiin edelleen. Lukkari selitti: "Nuotissa ja virressä pitää olla aina järjestys... Ylä- ja alaäänet jos eivät ole paikallansa, niin virsi menee pilalle." Kotonen oli ymmällä.
Ja muutenkin... Mitenkäs hän on veistänyt nuo hirret! Kieroja ne ovat. Kaipa sinä sen tiedät? Katsoitko eilen? Ka, en katsonut! vastaa Mikko. En ennättänyt. Muori arvelee: Pilalle ne nyt menevät... Kun oletkin aina poissa. Afääreitä, täti! huudahtaa Mikko. Afääreitä, afääreitä! Niin, mutta jospa sinä et saakaan koiratarhaasi syksyyn. Oho! pääsee silloin Mikko Suomenvaaralta levoton huudahdus.
Selväähän on, että tuhansittain ihmisiä joutuu pilalle oluesta ja viinistä, puhumattakaan paloviinasta; kieltämätöntä on, että useimmat ihmiset ovat senlaisia luonteeltaan, että he intohimolla heittäytyvät sen nautinnon valtaan, joll'eivät siitä täydellisesti luovu.
Satama on vuosien kuluessa mataloinut, pilalle mataloinut, isommat alukset eivät sinne enää pääsisikään. Salmissa ja väylävesissä, joissa ennen suurenlaiset haahdet vaaratta luovivat, varovat nyt pienenläntäiset silakkavenheet karisia paikkoja. Eikä kannata syventää, liike on niin vähäinen.
Mutta mökkiläisillä oli jotain henkistä yhteyttä niidenkin kanssa, sillä niitä eivät edes lapset kuoliaaksi rääkänneet, eivätkä niiden oksia pilalle asti repineet. Niitä kohdeltiin kuin omakyläläisiä ainakin, väliin paremmin, väliin huonommin, aina tutunomaisesti, mutta ei koskaan hävyttömästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät