Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Kulkuset soivat! Me ajamme hiljaisten metsäin läpi, ohi asuttujen kylien ja pienten köyhäin mökkien, joissa lapset iloitsevat palavien kynttiläin ja takkavalkean ääressä, me ajamme, ajamme Unelan maille, pienoiseni ja kun heräämme, ovat hevoset jo isoäidin talon pihalla, me olemme kotona!
Ja enkö tiedä että nuorena urona kuolen? Mitä sanoi hän poikaiselle kerran pimeäsilmänen vaimo? »Varahinpa sinä pienoiseni kuoletkin, kylmenethän nuorukaisna kauvas jylisevään jylhistöön.» Haa, siinähän sankarin kuolema! MARGARETA. Niin hän sanoi, synkeä, vakaa vaimo. ANIAN. Ja niin nyt aavistaa sieluni, jännittäen kaiken olentoni sodan veriseen temmellykseen.
Herran Jumala, nyt olen minä ehkä ottanut hengen omalta lapseltani, lausui patruuna, vallan kauhistuneena. Liina kulia, Herran Jumala, Liina kulta, katso minun, pienoiseni, hyvä tyttö ... älä katso noin nolosti eteesi... Tiedätkös, sinä saat matkustaa ulkomaille, me lähdemme Pariisiin, Neapeliin, Romaan, me näemme... Ei, Liina, katso minuun, älä katso noin nolosti tuohon seinään; mitä sinä näet?
Rakas herra d'Artagnan-parka! sanoi Ketty sääliväisesti, puristaen uudestaan nuoren miehen kättä. Sinä surkuttelet minua, hyvä pienoiseni! sanoi d'Artagnan. Oh, kaikesta sydämmestäni! sillä minä kyllä tiedän mitä rakkaus on. Sinäkö tiedät mitä rakkaus on? sanoi d'Artagnan, ensi kertaa katsellen häntä tarkemmasti. Oi, tiedän.
Me pidimme kuitenkin niin sydämellisesti toisistamme, Tyyraseni. Siitä on nyt piankin 35 vuotta kulunut. Minä surin katkerasti, ja terveyteni murtui vähitellen. Hänkin sortui sortui tavallaan ja kuoli nuorena nuoren tytön ikisuruksi ja lakkaamattomaksi kaipaukseksi; tämä tyttökin verkalleen lakastui ja kuihtui. Näetkös, pienoiseni, tuossa toisessa kotelossa huomaat kaksi sormusta. Anna minulle ne.
Päivän Sana
Muut Etsivät