Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Päivän valjetessa tarkastimme aina ikävöiden taivaanrantaa pelastajia odotellen; mutta tuloksena oli aina sama epätoivo ja masentuva mieli. Aamu- ja iltahartauksia pidimme joka päivä. Bill Daltonilla sattui olemaan pieni virsikirja, johon myös oli uusi testamentti yhdistetty.
Minulla oli tuttavia molemmissa yhdistyksissä ja kävin joskus niiden kokouksissa, en sentään usein, sillä ne käsittelivät minun mielestäni kovin alkeellisia asioita, ei yhtään noita suuria kysymyksiä, kuten esim. naisten äänioikeutta, palkanyhdenvertaisuutta, laillistetun siveettömyyden poistamista y.m. joista me siihen aikaan Suomessa pidimme suurta ääntä.
Koko laivaväestöstä olimme me kaksi, jotka kaikkein vähin toisistaan pidimme, tulleet pelastetuiksi. Minun oli helpompi murtaa ovi ulkopuolelta, kun hänen sisäänpäin, ja viiden minuutin kuluttua hän oli vapaa. Minä olin tuntenut viinan hajun jo ristikosta, ja nyt, kun me seisoimme vastakkain, näin minä mistä tuo haju tuli.
Mahdollisesti pidimme me liian paljon huolta vanhoista muistoistamme; mutta kauppaan ja käytäntöön olin minä kelvoton, meidän guerillasotiimme Meksikoa vastaan olin minä liian hyvä, nuo vapaajoukot, joita rahoilla ostetaan, kaikessa kunniassa, täällä on myöskin jonkunlainen vapaehtoinen joukko, mutta ne syntyvät kunnianhimosta tai ehkä oikeammin hengestä, joka vielä kytee uskontuhassa aina sitten ristiretkien.
Mutta Dora lauloi, ja muut lauloivat, ja Miss Mills lauloi kuinka muistin onkaloissa kai'ut nukkuvat; niinkuin hän olisi ollut sadan vuoden vanha ja ilta tuli; ja me joimme teetä ja pidimme kattilaa kiehumassa mustalaisten tavalla; ja minä olin yhä yhtä onnellinen, kuin ennen.
Jotka nousta tahtovat Turmeluksen suosta, Henkeä he anovat Auttajakseen tuosta. He sen hyvin näkevät, Ett'ei itse jaksa, Eikä omat väkevät Voimat mitään maksa. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä. Meist' ei silloin maailma Sanokkaan: "Te hullut!" Yhtyä sä virteen saat, Jonka alkaa autuaat, Pelastetut hullut. Meidän Jumalaamme kiittää on kallis asia.
Siinä talossa kuitenkin, jossa minä olin 1:sen plutonan kanssa, ei ollut kristinsielua jälellä, me siellä yksin sen yön pidimme isännyyttä. Tammikuun 26 päivän aamulla k:lo 7 lähdimme taas marssimaan eteenpäin, jättäen Hermanlyn taaksemme kaikkine kauhistuksinensa.
Minä kirjoitan nyt siitä ajasta, jolloin olin ollut naimisissa noin puolentoista vuotta. Monen erilaisen kokeen jälkeen olimme luopuneet taloudenpidosta, niinkuin jostakin pahasta puuhasta. Talo piti itse itseänsä, ja me pidimme pagia.
Isoa nuotiota ei ollut tekeminen, muuten olisi palanut koko talo ja niin olisimme jääneet paljaan taivaan alle. Pidimme vaan sellaista pientä nokkanuotiota, jolla voimme vuorotellen lämmitellä nenäämme ja käsiämme. Lunta tulla tuprueli yhtä mittaa niinkuin ennenkin, sitä oli jo karttunut ylipuolelle polven. Elämämme oli jotenkin mustalaisten tapaan, joll'ei paljon hullumpaa.
Nämä raukat syntyivät kolme päivää jälkeen isänsä kuolon, äiti ei elänyt päivääkään. Minä asuin mieheni kanssa siihen aikaan maalla, jossa pidimme taloa. Heidän isänsä oli yksinäinen talonpoika ja eli metsätyöllä. Vahingossa kaatui puu hänen päälleen ja osui vyötäisten kohdalle, likistäen sisukset pahanpäiväisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät