Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kristityitä ei hätyytetty enää kaduilla. Kansa suri heidän kohtaloansa. Mutta vainomusta jatkettiin. Joka päivä vangittiin uusia uhreja. Mitkä ristiin naulittiin; mitkä ommeltiin villieläinten taljoihin vihaisten koirien revittäväksi; mitkä heitettiin amfiteaterin petojen eteen; mitkä moninaisella tavalla kidutettiin.
Mihin oli lapsi saanut? Oliko Antti paennut petojen ja koirain taistellessa? Ja mihin? Vai oliko petoja ollut useampia kuin kaksi, ja olivatko muut raastaneet lapsen edemmäksi? Jälkimmäinen seikka oli luultavampi. Mutta minnepäin oli nyt lähteminen? Jäljet olivat kadonneet; koirat kuolleet: kuka nyt neuvoo ja opastaa oikialle tielle?
Sinne vihollis-laumasta hyökkäsi kymmenkunta verta himoavaa sotilasta, jotka metsän petojen tavoin raatelivat, ryöstivät kaikki, sitoivat miehen nuoriin ja viskasivat hänet ulos kankaalle.
Tunkeuduttuaan kahta tuntia myöhemmin töllisteleväin joukkojen lävitse, jotka taikauskoisen kammon valtaamina mulkoilivat häneen, ikäänkuin hän olisi osannut noitua, ja päästyään niitylle, jolla ei ollut ainoatakaan ihmistä, tuntui hänestä kuin olisi hän jättänyt metsänpetojen häkin, petojen, joiden kesyttäminen hänellä oli tehtävänään.
Arenalle astuessaan oli hänen yksinkertaiseen sydämeensä vielä viimeisen kerran välähtynyt toivo, että häntä ehkä odottaa risti, mutta kun ei hän nähnyt ristiä eikä valmista kuoppaa, arveli hän, ettei hän ollut mahdollinen saamaan osakseen sellaista armoa, vaan että hänen täytyy kuolla toisella tavalla varmaan petojen kynsissä.
Usko minua, Ilmari: ei ole häntä pilana pidettävä, sen tänäpänä jo toisen kerran näin. Noin korkean kiven hän metsässä viskasi perääni, koska aioin panna häntä selkään, siitä syystä, näet seppä, ettei käynyt hän kanssani lehmäraukkoja pelastamaan petojen kynsistä. PALVELIJA. Hirveästi tirkistellen, katsahtelee maahan Ilmarinen. Oi päivää tätä, jona ikävyyden saimme ikivieraaksemme!
Metsän petojen karjunta kajahteli yössä ylt'ympäri, kun hän vapisten istui muutaman puun oksalla, minne oli noussut turvassa ollakseen; ja kerran parvi inhoittavia paviaani-apinoita karkasi hänen päällensä, jolloin hänen ainoastaan henkensä vaaralla, erään virran poikki uimalla, onnistui välttää takaa-ajajiansa.
Komeuteen ja uhrien paljouteen nähden tuli näiden kilpaleikkien viedä voitto kaikilta edellisiltä, sentähden rakennettiin sekä ihmisten että petojen tilat tavattoman laajoiksi. Tuhannet käsityöläiset tekivät työtä yöt ja päivät. Rakennettiin ja koristettiin väsymättömällä kiireellä.
Petojen kiljuminen ja karjunta koskivat hänen korviinsa; mutta turhaan hän koetti eroittaa mustan ystävänsä jalan kapsetta. Mahdottoman hitaasti kuluivat minuutit. Emmerich päätti viimeinkin lähteä ystävänsä jälkeen ja nousi paikaltaan. Toisen pyssyn ripusti hän olalleen, toisen otti hän käteensä ja, pitkällisestä levosta virkistettynä, astui hän jotenkin nopeasti eteenpäin.
Kätkyt oli tyhjä, nuorat irti revityt ja lähemmin tarkasteltaessa huomattiin veripilkkuja lumessa ja ylen ympäri suden jälkiä. Nyt ei ollut enää epäilemistäkään, ei voinut muuta luulla, kuin että lapsi oli joutunut petojen saaliiksi. Tyhjän kätkyeen kanssa vanhemmat palasivat majalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät