Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Olen minä nähnyt paljonkin ja kyyhkysiä myöskin, herra." "Jotkako eivät koskaan tapelleet?" "Kyllä, kyllä ne hyvinkin tappelivat, kun pesä kävi ahtaaksi eikä ruoka oikein tahtonut riittää, mutta yhtä hyvät ystävät he siltä olivat, ja se se juuri on rakkaus.
Aina lempeämielinen, aina kärsivällinen, aina anteeksi antava vanhalle Kristiinalle. Ja niinkuin hän minua kohtelee, niin hän kohtelee kaikkia kyläläisiä. Katsokaahan, rakas herra, kun hän tuli tänne, siitä on jo hyvinkin kolmekymmentä vuotta, silloin oli kylä, joka nyt niin sievältä ja siistiltä näyttää, likainen, kurja, rappeutunut pesä, ja talonpojat olivat laiskoja, jumalattomia ja röyhkeitä.
Se riippui siellä vuoren rinteellä kuin pääskysen pesä räystäällä. Jyrkkä tie johti rinnettä ylös. Jätimme hevoset alas tien päähän ja lähdimme jalkaisin linnaa valloittamaan. Helppo tehtävä se olikin; ei tarvinnut muuta kuin seurata viittaa, joka osoittamalla osoitti, mistä olisi paras mennä.
Se kuulee samalla aikaa kilpailijattarensa taisteluunvaatimukset, ja tuntien elämänmääränsä ja kuninkaallisen velvollisuutensa ennenkuin se on luonut katsettakaan ulkomaailman elämään, tietämättä edes mikä pesä onkaan, se vastaa tähän huutoon urhollisesti vankilansa syvyydestä.
Kas niin, nyt olette ulkona kaikki, Ennenkun tästä edemmäksi yritämme, tahdon teille esitellä hiukkasen tämän paikan historiaa. Tämä suuri pesä, jonka kourussa meillä on pesämme, on vanha, vuosisatoja nähnyt asunto. Moni pääskynen meidän esi-isistämme on kertonut sen historian lapsilleen, ne taas omille lapsilleen ja lastensa lapsille j.n.e.
Kerran oli Virginius lävistänyt oman tyttärensä rinnan pelastaakseen hänet Appiuksen käsistä, ja ennen sitä oli Lucretia vapaaehtoisesti elämällään ostanut kunniansa. Sillä Caesarin talo oli häpeän, pahuuden ja rikosten pesä. "Mutta me, Lygia, tiedämme, ettei meillä ole oikeutta satuttaa kättämme itseemme. Niin!
Kun vanhin veli, Lauri, jo oli naimisissa ja suureksi osaksi velaksi oli tullut erään talon omistajaksi muutamassa syrjäisessä pitäjässä, toivoi tämä, että sisarusten yhteinen suuri ratsutila myytäisiin ja pesä jaettaisiin.
Häkkiin he panivat pumpulia ja hienoja lankoja; ympäri huonetta, varsinkin niille paikoille, mistä joskus olivat löytäneet rikkinäisen munan, he rakensivat taitavasti pieniä pesiä pehmeästä savesta ja sisustivat ne pumpulilla ja jouhilla; jopa viimein juoksentelivat ympäri huonetta, pesä kummassakin kädessä, kun linnun menetystapa heidän mielestänsä oli arveluttava.
Cederwaller ja luultavasti Juteinin muut viipurilaiset vanhat, hyvät suomalaismieliset ystävät ovat ilmeisesti saaneet hänen kirjottamaan »alku-sanat». Mutta eipä hänen runoilijaluontonsakaan enään sallinut hänen pitää edellämainittua »luopumistansa» kauemmin kuin vuoteen 1833. Olihan senaatin päätöskin pari vuotta aikaisemmin ollut vapauttava, aika hälvensi mielen harmin ja juurimainittuna vuonna ilmestymään ruvennut suomenkielinen lehti, Sanan Saattaja Viipurista, tarvitsi suomeksi kirjottamaan kykenevän kynän apua. Mitä syytä oli silloin kauemmin panna salpaa runosuonelle! Olihan se jo tarpeeksi kauan »saattanut hänen onnensa vaaranalaiseksi». Mutta eipä siitä suonesta enää ylen paljo herunut! Muutamia kokonaan uusia runoja vain! Koska sentään auttaa halusi, niin täytyi nyt käyttää tarpeeseen vanhoja, muodostamalla niitä, sekä muuntamatta entisiäkin. Sanotuista syistä Juteini rupesi mainitulle lehdelle tavan takaa antamaan ennen julkaisemiaan runoja, mutta myöskin joitakin uusia, aluksi enimmäkseen vakavia. Uusia ovat vuonna 1833: »Kirkon Rakennus Helsingin Kaupungissa» ja »Vartian yö-huuto kellon lyötyä» sekä lystikäs leikkilaulu »Maljan Juomingi». Jokunen pieni ennen julkaisematon runo on nimenomaan mainittu syntyneeksi jo aikaisemmin, niinkuin esim. »Kunnian Osotus Wäinämöisen Kuwalle Wanhassa Wiipurissa vuonna 1831», kirjotettu nähtävästi kuvapatsaan pystyttämisen johdosta. Vuonna 1834 sai lehti monen hengellisen virren ohella jo useita maallisia runoja ja laulujakin Pilakirjoituksista ja Ajan Wietteestä; näihin maallisiin on lisätty v. 1824 Wiburgschen Wochenblatt'in 9 n:on lisälehdessä ensi kerran ja sitten v. 1826 Runon Tähteitä-nimisessä teoksessa ollut 17-säkeistöinen: »Lähetys-Kirja Hekumaiselle Tytölle», ja se vakava ja varottava. Vuosina 1835 ja 1836 oli Sanan Saattajassa monta ennen julkaistua ja m.m. seuraavat uudet runot: »Turun ja Oulun Wiikko-Sanomain Muisto. Sanan Saattajalda Wiipurissa», »Tulipalo Wiipurin Linnassa kewäillä 1834», »Keisarinnalle Aleksandralle» ja »Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle Sanan Saattajalda Wiipurissa». jotka ovat siitä huomattavat, että esittävät »päivän tapahtumia», sekä kaunis ja reipas leikkilaulu, jolla on otsakkeena vain »Laulu». ja alkaa sanoilla: »Kyllä on Suomessa luminen luondo, vaan hyvän suondo riemulla rindoja lämmittää»; v. 1844 julkaistussa arkkiweisun kokoisessa vihkosessa N:o 2 ja 1856-vuoden painoksessa se on saanut nimekseen »Menestys Suomessa». »Leikki-Laulu Saksan viinasta ja kaljasta» oli toinen v:na 1835 syntyneitä uusia leikkilauluja ja kolmas »Neitoisen Laulu Merimiehelle». Vielä neljäskin samanluontoinen ilmestyi, mutta vasta seuraavana vuonna, nimellä »Wanhan Pijan Laulu». Samana vuonna nähtiin myös »Linnun Pesä» ensi kerran. »
Tie oli yhä jyrkempää, välistä sitä ei näkynytkään harmaalla tunturiseinällä. Läpi seudun kajahti kalakotkan räikeä huuto. Se liiteli, huuti ja lensi yhä edemmäksi, kun Jörgen sille huijata hoilotti. Sen pesä lienee varmaankin ollut jossakin likeisessä tunturinkolossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät