Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Hänen sukunsa on asunut linnassa aina sen valloituksen ajalta, ja köyhyys on perintönä kulkenut isästä poikaan, sillä ei ilmoisna ikänä ole yhdelläkään tämän suvun jäsenellä ollut Maravedia taskussaan.
Häneltä oli perintönä kulkenut myöskin Blumin perheen yhteinen ulkonäkö, niin että voitiin puhua "Blumien nenästä", "blumilaisista käsistä" j.n.e. Ja hän se oli myöskin ostanut Blumien suuren perhehaudan Uudella kirkkomaalla, jossa lepäsi kolme sukupolvea Blumeja, ja jota kaikki perheen jäsenet pitivät ainoana paikkana, missä joku Blumin nimeä kantava saattoi nukkua kuoleman unta.
PRINSSI. Asiakirjaanko se perustuu Vai ajast' aikaan käypään muistojuttuun? BUCKINGHAM. Asiakirjaan, armollinen prinssi. PRINSSI. Mut mitä, jos ei siitä oiskaan kirjaa; Ijäti pitäis totuuden tok' elää Ja perintönä käydä ajast' aikaan Maailman viimeisimpään päivään asti. Sanotaan, viisas laps ei elä kauan. PRINSSI. He, mitä, setä, sanotte? GLOSTER. Ett' elää, kirjattakin, maine kauan.
Sairas ei enää tuntenut kipua, eikä syynä siihen ollut kipua lieventävä viina, vaan sanat ja se tieto, että sana, "luku", oli voimakas vaikuttamaan, eli niinkuin suomalaiset sitä nimittivät, "taika". Sellainen taito meni perintönä, tai kuoleva ilmoitti sen kuolinvuoteellaan luotettavimmalle ystävälleen.
Matkalla suomalainen arveli, että se karhu varmaan oli noiduttu ja "nostatettu" ihmisten turmaksi, sillä siihen ei pystynyt luoti eikä se mennyt loukkuun. Viime syksynä se oli ollut pyydyksessä, mutta oli repinyt sen hajalle niin kuin haukka pyyn. Suomalainen toivotti, että hänellä olisi perintönä saatu hopearaha.
Näistä kuluneista ajoista lienee perintönä meidän aikoihin säilynyt se tapa, että kauppiaat antavat vuosittain tullinhoitajalle milloin suurempia, milloin vähä-arvoisempia lahjoja, vaikka ei näillä ensinnä mainituilla ole mitään sanottavaa etua siitä nyt. Mutta puoli sataa vuotta tätä ennen taisivatpa nämä lahjat tehdä monenkin tullinhoitajan silmät vähänäköisiksi.
"Minä kerron teille elämäni sadun se ei ole pitkä" sanoi sotamies vihasta säihkyvin silmin. "Nuo hävitettyjen huoneiden rauniot, jotka näette tuolla oikealla puolella jokea, ovat ainoat jäännökset minun hyvin rakennetusta talostani, joka niin kauvan kuin ihmismuisto ulottuu on mennyt perintönä meidän suvussamme, niin että minä perin sen isältäni, hän isältänsä j.n.e.
Iloiten ja toivoen sanoi hän kerta toisensa jälkeen itselleen, että jos Suomen kansa saisi kasvaa sivistyksessä, ei ainoastaan ulkonaisessa, vaan sydämen sisäisessä sivistyksessä, jos se uskonnollisuus, joka nyt monella oli ainoastaan isäin perintönä, muuttuisi jokaisen itsekohtaiseksi vakaumukseksi ja hänen elämänsä ojennusnuoraksi, ei voisi mikään tätä kansaa kukistaa.
Jotkut sitä vastoin loivat mieheen vihanpuhuvia katseita, ikäänkuin ajatellen että »Lempoako tuossa kiljuu, miehinen mies jos olet!» Mies oli vähäinen, keski-ikäinen, terävä katse, jos äänikin. Iso koirannahkaturkki oli arvokkaan näköinen ja nähtävästi monessa polvessa perintönä kulkenut. Tämä oli pitäjän kestikievari, Siikalahden Mikko.
Mutta sittenkin häntä kaivattiin, rakastavalla kunnioituksella muistettiin. »Jos te peritte tämän toverinne ominaisuuksia ja jätätte ne taas perintönä lapsillenne, niin Suomen kansa ei sorru koskaan, vaikka sillä olisikin nälkä.» Tuon kuvernöörin lähettämän tervehdyksen oli Varpulan Valee uskollisesti saattanut kuntalaistensa tietoon. Viimeiseksi kertoi hän sen Jannen hautajaisissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät