United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätisi on kaiketi jo nukkumassa, niin ett'ei meitä kukaan häiritse." "Tunnettehan perimies Olsenin?" kysyi Julia vähän punastuen. "Tunnen toki; mitä hänestä?"
"Minun se ei ole", sanoi rouva Velker, koettaen olla ihan välinpitämättömän näköinen. "Ei, se se on minun", änkytti Juhana, ottaen sen ja pistäen kiireesti taskuunsa. Rouva Velker palasi jälleen istumaan pöydän luo. "Joko nyt jäähdyitte?" sanoi Konstanse, ivallisesti hymyillen. Perimies oli kuin tulisilla hiilillä.
"Kyllä minä sen teen", sanoi rouva Velker, pani kirjeen kuoreen ja kirjoitti Julian sanojen mukaan: Herra Perimies Juhana Olsenille Laurkulleniin. "Osoitehan muuten onkin tarpeeton, kun kirjettä ei postiin panna." Julia nousi, lähteäksensä pois. "Kiitoksia paljo hyvyydestänne, rouva. Olkaa nyt hyvä ja muistakaa moittia minua tätille oikein, niin ett'ei hän rupea epäilemään.
"Että rouva Velker ja perimies Olsen ovat salaa kihloissa." "Lorua se on, sanon minä." "Se on ihan totinen tosi." Ja kirjehistoria ilmestyi nyt Alvildan suupainosta monin verroin kaunistettuna. "Nyt minä käsitän, minkä tähden rouva on niin ruvennut yht'äkkiä vihaamaan Juliaa. Hän luonnollisesti on luulevainen ha ha ha!" "Luonnollisesti. Hi hi hi!" "Entä vanha laivuri!
Ihme, ett'ei edes hätä ja pelko saanut nostamaan silmiänsä niin paljo, ett' André olis viimeinkin voittanut edes kerran sen riemun, saada suoraan katsoa Olgan silmiin, sen koston, saada nähdä Olgan peljästyneenä. "Vitahan rantaan!" komensi perimies ja venhe laskettiin rantaan Polmak'in salvohuoneen viereen. Kun Olga hyppäsi rannalle, seisoi André ja katseli häntä.
Oli myöskin sovittu, että Julia oli saava viettää seuraavan talven tohtori Ravnin kotona. Hän ja rouva Velker aikoivat kohta viettää häänsä, jota vastoin Juhanan ja Julian piti odottaman kevääsen asti, kunnes perimies pääsisi laivuriksi. Kemut olivat loistavat, vieraat oikein loistivat ilosta ja huvista ja matami Bomb oli loistavin kaikista.
"Täällä on niin kuuma", sanoi hän ja meni ikkunan luo, joka oli auki. Alvilda ja Konstanse katsahtivat toisiaan silmiin. Tohtori pureskeli kiivaasti viiksiänsä. "Onko tuo priki vai kuunari, herra perimies, tuo laiva, joka näkyy tuolta kaukaa?" kysyi rouva Velker, pistäen päänsä ulos ikkunasta. Juhana nousi ja meni rouvan luo: "Priki se on." "Minulla on teille kirje Julialta", kuiskasi rouva.
Niinhän sitä sanotaan ja taitaa se niin ollakin, että onni se on ihmisen parhain perimies, sanoi Sergeliuskin ja nousi pöydästä kävelemään lattialle. Aamulla ennen päivän koittoa Hemmi ja Tuomas tahkosivat ja hioivat isot kirveensä ja kun himmeä päivän viilu alkoi ilmestyä taivaan rannalle, lähtivät Hemmi ja Tuomas Hyllyväiskeron juurelle kaatamaan hirsipuita.
Tyynellä saattaa perimies sallia pienen poikasen leikillään pidellä peräisintä; mutta niin totta kuin sielulleni autuutta toivon! kun myrsky riehahtaa ja laineet kuohahtavat, niin hän siihen tarttuu omin käsin. Mene nyt, ei sanaakaan enää!" Katri läksi ulos isänsä käskyä paraan taitonsa mukaan täyttämään.
"Minä pelkäsin häiritseväni, kun näin, ett'ette olleet yksin." "Minä puhuin vain pari sanaa perimies Olsenin kanssa. Hän on hyvin kelpo mies." "Hyvin kelpo mies." "Tekeekö meressä uinti yhä vielä teille hyvää?" kysyi rouva. "Kyllä, kiitoksia kysymästä. Minä lähden parin päivän perästä." "Joko nyt?"