United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koulusali, suuri ja valoisa, korkeakattoinen huone, jonka kaltaista ei näillä perukoilla ole ennen nähty, on väkeä tungokseen täynnä. Peräseinällä ovat siinä voitot.
Vasemmalla ovi ulos, oikealla kamariin. Ikkuna peräseinällä, sen edessä pitkä honkapöytä, jonka molemmin puolin kaksi lavitsaa. Vasemmalla taustalla muuri. 1:nen kohtaus. ANNA ja TAPANI ikkunan luona. Katselevat ulos. Näetkö loimua, joka punaa taivaanrannan tuolla metsän takana? Sääksjärven kylä siellä palaa! Isäntä ei sitä äsken paloksi uskonut, mutta kyllä se on.
Se ruskea kirstu, joka peräseinällä seisoskeli neljällä suoralla jalallaan, ja jolle oli ladottu riitta paperia, kirjoja, lakkia ja ylinnä kiikari, oli vanha piano; tämän rouva suurella vaivalla oli saanut kuletetuksi vuoristoon kotinsa jäännöksistä, ja sillä luultavasti oli lasten kanssa harjoitellut samoja kappaleita, jotka itse oli oppinut.
Toinen osasto oli itse kirkko, peräseinällä pieni alttari ja sen tausta täynnä pyhimysten kuvia, joiden eteen oli asetettu suurempia ja pienempiä vahakynttilöitä sekä suuri joukko kaikellaista uhrikalua, niinkuin karttuunihuiveja, silkkinauhoja y.m.s.
Sohva peräseinällä oli täynnä kirjoja, samoin kuusi tuolia ja kiikkutuoli. Nuoret miehet eivät kumminkaan näyttäneet tuota oudoksuvan. Eksköld siirsi kirjat sohvan nurkasta sohvapöydän alle, jossa niitä oli jo ennestäänkin, ja asettautui itse niiden sijalle. Samoin Hart nosti kirjat lähellä olevalta tuolilta pöydälle sekä istui tuolille.
Peräseinällä on pitkä pöytä, yhdestä hongasta halkaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Seiniä pitkin kulkevat pitkät penkit, katketen pöydän päässä, jossa karhun taijan päällä on suuri, korkeaselustiminen, nahkalla päällystetty ja nähtävästi muualta tuotu nojatuoli.
Huone on kaunistettu viheriöillä kiehkuroilla; peräseinällä näkyy koristusten keskellä sanat "Valoa kansalle!" I. Kohtaus. Kanttorin
Sen hän sitte arwelematta osti ja hän iloitsi mielessään kuinka hän kellollaan hämmästyttää maailmaa. Semmoinen oli se ihmeellinen kello, joka juhlallisesti riippui suntion tuwan peräseinällä. Siihen oli se asetettu muutamia päiwiä ennen. Paikkakunnassa ei oltu ennen nähty semmoista kelloa.
Meitä on kaikkiaan kaksitoista miestä. Niistä istuu kymmenen rivissä sivuseinustalla, minä ja pieksujaikainen toverini viidennestä kerroksesta olemme saaneet sijamme peräseinällä. Minun on siis vallan mukava tarkastella noita toisia. Ne ovat kaikki nuoria miehiä, joitakin vuosia päälle parinkymmenen, kirkassilmäisiä, korkeaotsaisia, avokatseisia.
Eihän tuota näy koko kelloa", sanoi eräs suulas tyttö, seinille katsella tirkistellen. "No woi! Etkö tuota nyt näe...? Tuollahan se on kellokaapin wieressä peräseinällä... Minä näin sen heti kun huoneeseen tulin", sanoi Tuiweroisen Tiitus, ihmetellen tytön näkemättömyyttä. "Woi herranen aika, tuommoinenko se waan onkin?