Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Istutuksia on kaikkialla; pienet kyökkipuutarhat karviaismarja-pensaineen ja mansikkamaineen näyttävät niin houkuttelevaisilta, meheviltä ja hupaisilta; tuulimyllyt, joita emme ennen nähneet, viuhtavat myös nyt ilmaa. Perämies liikauttaa peräsintä: laiva kiertää erästä niemekettä, ja nyt avautuu näköala, kauneimpia, mitä tahdotaan nähdä.
"Hyvästi ja onnea matkalle". Everstiluutnantti kiiruhti veneelle ja käski laskea maalta. "Eihän meidän teitä pitänyt viedä toiselle puolelle", muistutti perämies. "Hän on tullut estetyksi eteenpäin kulkemasta ja sentähden täytyy minun lähteä toimittamaan hänen asiaansa, joka on laadultaan hyvin kiireellinen", vastasi everstiluutnantti Stålsköld. "Siis pian purjehtimaan!"
Hän luuhisti lakkinsa samettia yhä huolettomamman näköiseksi ja alkoi vihellellen kulkea edestakaisin. Sattui paperossin pätkä tielle; hän potkaisi sen kenkänsä kärellä järveen. Milloinka ollaan Savonlinnassa? kysäisi hän perämieheltä. Perämies ei kiiruhtanut vastaamaan.
Perämies ja useita muita hyppäsi veneeseen, ja amiraali luuli heidän lähtevän täyttämään hänen käskyään; mutta sensijaan he ajattelivatkin vain pelastautua karaveliin, joka oli heistä vain puolen meripenikulman päässä. Karaveli ei kuitenkaan ottanut heitä vastaan, missä se menetteli ihan oikein. He tulivat myöhemmin takaisin, mutta jo ennen heitä saapui karavelin vene.
Silloin herätti hänet proomun perämies, sanoen: nouse, äijä, jo tullaan perille. Mutta koska vaari silmänsä avasi, ei hän muistanut missä oli, ja ihmeelliset taikalinnat näkyivät hänen silmäänsä, toinen toistaan korkeampina, ja kirkas valo loisti niiden tuhansista ikkunoista, ja kaikki oli sen valon tähden kuin tulimeressä.
Työntäkää ulos! käski perämies, ja ohjatkaa vene majan sivulle! Lars Olsson totteli. Lehtiseinämä oli niin tiheä, että oli mahdotonta nähdä, mitä majassa tapahtui tai kuka siellä oli. Pyydän nöyrimmästi anteeksi! sanoi nuorukainen, mutta me kuulimme lehtimajasta huudon ja siksi kiiruhdimme tänne... Luulimme jonkun olevan vaarassa.
Ei semmoinen kuin leikataan impi jäykästä paperista, kaita keskeltä ja muuta semmoista, vaan oikea jolla on niska, kaula ja olkapäät ... jotka voivat ottaa hengen ihmisestä!... Ja silmät sitten! Niissä oli voimaa... Kauneuden voimaa! Sai ottaa hatun päästään ja laskea praamipurjeen alas!" "Oi, perämies!
Uskalias oli se mies, joka ensiksi arvasi laskea veneellä Oulunjoen koskia. Nyt nähdään joka päivä kesällä tervaveneitä ja pölkkylauttoja ikäänkuin hypellen tulevan aaltoja myöten alas. Perämies seisoo aivan vakavana, pitäen leveätä melaansa kiinni veneen perässä. Koski koukistuu, vene hyökkäsee suoraan kalliota vastaan; silmänräpäys ennen tai myöhemmin, niin olisi hän kuoleman oma.
En aio enää tuhlata killinkiäkään maalla, saat hirttää minut, joll'en ole itara ja kitkuta, niin että ruskaa paikat. Sillä tavalla tulen kotiin varakkaana miehenä. Kuules Rejer, sinunkin pitäisi kiinnittää kukkarosi nauhoja!" "Niin on tuuma, perämies!" "No, sittenhän meitä on kaksi ahnekonttia! niin kuivia, että voivat raapaista tulta meistä!" "Sanos minulle, Rejer! Olitko tuttu kanunamiehellä?"
"Miksi te sitä luulette?" keskeytti häntä perämies; "te olette sitä katselleet kyllin, tietääksenne edes, mikä se on. Mitäs tuumaatte, ha?" "Minun pitää vielä kerran katsoa sitä", vastasi Mark, joka nyt ainoasti tahtoi voittaa aikaa, ajatellaksensa jotakin juonta; "niin, nyt minä näen sen selvemmästi." "No, mikä se sitte on, jos saa luvan kysyä?" huusi perämies, joka alkoi pitkästyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät