United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta uusilla tulokkailla oli ihan uudet käsitteet kasteen merkityksestä. Se oli heillä uuden syntymisen peso, johon täysikäisen ihmisen piti vapaaehtoisesti tulla läpikäytyänsä katumuksen ja parannuksen ankarat sieluntäristykset. Kaste oli kuoleminen maailmalle ja syntyminen Jeesukselle, syntyminen uuteen elämään Jumalan teillä. Ihmiset, ihmiset, te olette pelastetut!
Sinä, myös, tietysti; me olemme pelastetut kumpikin, sekä sinä että minä. Kas tässä. Hän lähettää sinulle velkakirjasi takaisin. Hän kirjoittaa paheksivansa ja katuvansa ; että onnellinen käänne hänen elämässään ; oh, yhdentekevääpä se lienee mitä hän kirjoittaa. Me olemme pelastetut, Nora! Ei ole ketään, joka voisi tehdä sinulle mitään.
"Me olemme pelastetut!" jupisi herra Mörk ja koetti nostaa jaloilleen herraansa, jonka jäsenille ja raajoille tuo pikainen veneesen tulo ei ollut tuntunut erittäin suloiselta. Ja he olivat pelastetut, mutta sen ohessa olivat he säikähtyneinä, siihen määrään säikähtyneinä, ett'eivät kyenneet mitään toimittamaan.
Kummastuneena tästä yhtymyksestä ja tuommoisesta muutoksesta Cineas tietämättä pidätti hevosensa ja tuijotti ihmeissään äsken tullutta. Toinen lähestyi, outo voitonriemu kasvoissa. "Galdus!" lausui Cineas. "Riemuitse!" huudahti toinen. "Kaikki ovat pelastetut." "Pelastetut!" vastasi Cineas; eikä hän voinut sanoa sen enempää.
"Pidetään nyt vain huolta siitä, että aina pysymme tämän niemen nenän kohdalla", sanoo Matti. "Jää käy länteen ja kun me kuljemme itään, niin täytyy sieltä joskus tulla joku kieleke, joka tarttuu niemeen, ja silloin olemme pelastetut."
Jos sinne ennätämme, niin olemme pelastetut, sillä vuoren haltialla ei ole valtaa kristittyjen yli." "No", sanoi Sampo: "Juokse, porosein, yli vuorien, niin annan sinulle kultakauroja syödä hopeaisesta soimesta!"
Yht'äkkiä muuan heistä, joka näytti olevan talutettavan naisen isä, huudahti, huomatessaan Kivisydämen: "Jumala olkoon kiitetty! Olemme pelastetut, tuolla on vihdoinkin ihmisolento".
Anttia suututti sanomattomasti tämä hänen taitamattomuutensa. Hänestä tuntui todellakin siltä, kuin hän olisi vielä ollut koulupoika. Kapteenit tuumivat sinne tänne. Whisti oli saatava välttämättömästi toimeen. Silloin tuli Pekka sisään, tukka epäjärjestyksessä, sillä hän oli taaskin nukkunut kielioppinsa ääreen. Pekka taisi pelata whistiä ja kapteenit olivat pelastetut.
He laskiwat köysiä alas, Pentti sitoi taitawasti niiden päät Ingan ympärille ja sitten wetiwät auttajat tytön ylös; senjälkeen sitoi Pentti itsensä niihin, ja niin hänkin wedettiin. "Pentti! pelastetut!" kuiskasi Inka hiljaa, kun he oliwat maalle päässeet. Mutta Pentti loi häneen surullisen silmäyksen ja huokasi raskaasti; jotain lienee silloin muistunut hänen mieleensä.
"He ovat tulleet joen ylitse", huusi hän; "puolustakaa vielä itseänne muutamia minuuttia, niin olemme pelastetut." "Jumalan olkoon kiitos!" sanoi Silman; "minä pelkään vaan heidän tulevan liian myöhään, villit tunkeutuvat esiin joukolla." "Pian, pian!" huusi Helena tuskassaan. "Avuksi, avuksi!" mutta hänen äänensä sammui villien voittohuutoon. Muutamat näistä jo katselivat kallion reunan ylitse.