Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Owatko ne hywäksi puhdistettu ja harjattu ? niin ja hanskat kanssa eli mitä minä niillä teen kyllä minä ne sentään tarwitsen herroja wastaan ottaissani", komenteli isäntä waimowäkeä. Kun hän oli pyydetyt waatteensa saanut, rupesi hän peilin edessä pukeutumaan. Kauwan meni siinä, sillä waatteet eiwät soweltuneet hänen mielestänsä, niinkuin niiden olisi pitänyt soweltua.
Sanasi jos viel' Englanniss' on käypää, Niin käskeköön se heti tänne peilin, Niin että näen, millainen mull' on muoto, Nyt kun sen majesteettius on mennyt. BOLINGBROKE. Joku se tänne peilin noutakoon. NORTHUMBERLAND. Tuo lukekaa sill' aikaa. KUNINGAS RICHARD. Paholainen, Mua kiusaat ennen jo kuin helvetissä! BOLINGBROKE. Mylord Northumberland, ei enää tuota.
Hän oli aina erinomaisen ystävällinen niitä kohtaan, joiden kanssa hän seurusteli, ja ollessansa heidän seurassa näytti hän oikein mieltymystäkin; mutta hänen sielunsa oli kuin kirkas peilin lasi, jossa ei näy kuva kau'emmin kuin esine on sen edessä.
Tämän hän nyt pitäisi päällään patruunin tulemaan asti. Ei sinne pitkältä enää ollutkaan. Maria silmäili kelloa tunnin päästä hänen tavallinen aikansa oli. Hän sieppasi peilin käteensä ja tarkasti siinä kasvojaan. Patruuni kehui häntä joka kerta niin kauniiksi eikä suotta! Nuo silmäkulmat olisivat vaan saaneet olla mustemmat. Hän otti hiilen uunista ja nokesi niitä koetteeksi vähäisen.
"Vai niin, kiitos sulle siitä", lausui hän jättäen peilin ja ottaen laatikosta puhtaan nenäliinan. "Minä voin niitä tarvita tänä iltana, muilla on kai tällä kertaa paljon rahaa." Katsomattakaan vaimoonsa astui hän sitten ovelle, otti hitaasti ja huolettomasti päällystakin ylleen, nyökkäsi päätään jotenkin ystävällisesti, mutta väsyneesti ja meni ulos.
Kuinka surkealta hän näyttikään, poloinen Rigolo, vartoessansa vastausta »orpanaltansa» Axelin prinssiltä, joka vallan äänetönnä peilin edessä järjesti kolmea hiussuortuvaansa. Vihdoinkin avasi hän suunsa vastaten: »Vai niin, vai luulette te, että sanomalehdet...»
SYLVI. Niin, en minä siltä ole sen vanhempi. Ja kun minua nyt kerran huvittaa, niin VIKTOR. Kernaasti minun puolestani. Mutta annapas jo vihdoinkin kuulla tuo salaisuus. SYLVI. Salaisuus ei ollut sen suurempi, kuin että minä leikin kuvani kanssa peilin ääressä äsken, kun tulit sisään. VIKTOR. Vahinko, ett'en sattunut näkemään. Jos olisin sen tiennyt, niin olisin hiipinyt etehiseen ihan hiljaa.
Hän kiinnitti peilin edessä muutamalla nuppineulalla nopeasti tanssipuvusta irtautuneen koristeen, mutta säikähti nähdessään jonkun puolipimeässä makaavan vuoteella. Tunsin Susannan, ja näytti siltä, kuin hänkin aavistaisi minun olevan siinä, sillä hän lähestyi hiljaa ikäänkuin tarkastellen ja kuiskasi nimeni. Luultavasti hän, kun ei vastausta kuulunut, arveli minun nukkuvan.
Hän katsoi neiteen sillä tarkastajan julkeudella, johon koko hänen kasvonsa niin hyvästi soveltuivat niin että hän tunsi aavistusta kuin tanssisi hän peilin edessä, joka ei juuri antanut hänestä mitään ruusunväristä kuvaa.
Kenties hän kuvastin kädessään siinä kaihoili sitä elämän haaksirikkoa, johon hänen kauneutensa oli hänet syössyt... Kenties. Sillä entistään murheellisempana hän heitti peilin kädestään, käveli vielä kehdon luo, jossa lapsi rauhassa lepäsi, kohenteli sen vuodetta ja lähti. On sillä vielä vanhoja metkujaan jäljellä, koreilua ja ylpeilyä, puhui emäntä viitaten Marketan kuvastintarkastukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät