Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hapuilen jonkun ruoskan käteeni, ja kun tunnen saattajani minusta irtautuvan, alan paukuttaa ruoskaa maata vasten: »Etkö tule takaisin! Panenpas pitkin pakaroita, kun tästä perille päästään!» Silloin se veitikka, peläten minun ruoskaani, ojentaa pitkän leppäriuvun käteeni. Minä tartun siihen ja hän johtaa minua, kulkien kaukaa, etten häneen ylety.
Ei etevää porvaria yhtään; huonompaa yleisöä vaan, jolla ei ole muuta huvia teaatterista kuin paukuttaa käsiään ruumiinsa lämpimäksi. Ja näytteleminen sitte se on vaan sellaista tuherrusta. Hra Kettunen ei heitä suuresti vastustanut, sillä hän ei teaatterista oikeastaan välittänyt mitään. Kävi suomalaisessa teaatterissa sentähden, että neiti Liina Lintunen myöskin kävi siellä.
Se on, karhuntanssittaja antaa suuren pörhöisen ruskeakarvaisen karhun tanssia ja kuljettaa ympäri suurta eläintä, jolla on kaksi kyttyrää selässä ja temppuja tekee. Luulen heidän nimittävän tuota korkeata laahtamatointa petoa kameliksi. Niin, karhuntanssittaja rumpua paukuttaa ja nuori poika pilliä soittaa. Se on, herra, kummallinen näytäntö, joka maksaa vaivaa katsella!
Jymäkkä-ääninen rovasti alkoi kohta saarnata paukuttaa kirkossa, niin että kuuluivat tärkeimmät sanat, joille pantiin kaikista suurin paino, aina hautausmaan kaukaisimpaan nurkaan, jonne istuuduin vähän matkaa muutamasta miesjoukosta, pannen tupakan niinkuin olivat hekin tehneet. Ukot eivät puhuneet mitään ja tuntuivat kuuntelevan niinkuin minäkin.
"Sen kyllä uskon", intti everstiluutnantti Aminoff, joka juuri lähestyi, "Adlercreutz paukuttaa parasta kättä Revonlahdella, ja täällä meidän täytyy tallustella polviin saakka lumiryövyssä". "E1 minun syyni ollut, ettei päästy lähtemään niin aikaisin kuin aikomus oli ollut", vastasi Cronstedt, johon Aminoffin äkäiset sanat olivat koskeneet.
Kelloa hän kuulteleevi Korval tarkal, eikä hengähdä: Kyhkyläinen hyyhyäävi, Ikävyyden oksal istuen, Kylkeen salon kuivan kuusen Tikka punaharja paukuttaa; Sen hän kuulee, vaan ei kuule Karjan kileätä kelloa, Koska päivän aurinkoinen Iltariutuvana alenee.
Oi, Herra, vastasi tämä, etkö kuule? Yhtäperää kuuluu bum-bum-bumbum! suuresta rummusta ja vähä väliin pilliä soitetaan, jotta korvat kaikuvat. Niin kaunista soittoa en ole, herra, pitkään aikaan kuullut. Koko kylä on liikkeellä tuota näyttelyä katsomassa. Mitä näyttelyä, sinä aasi? kysyi kreivi. Ken rummulla paukuttaa ja pilliä soittaa? Karhuntanssittaja, herra, vastasi Hannu pian.
"Onhan se jo vähän, eikä jaksa enää paukuttaa, niinkuin ennen nuorempana, vaan kyllä sen sanat silloin tepsivätkin. Hohoi! selkää rupeaa pakottamaan. Vanhuus se tulee hänellekin ja voimat jo varmaan vähenevät ukko-pahalta. Ja harmaassahan tuo jo onkin, niin jotta kummako on, jos ei jaksa." "Jaksaapaan hevosten kanssa reistata ja markkinasta markkinaan kulkea.
Kas pappia kelle hän paukuttaa? Hän vaan sydänpohjia kuohuttaa Ja järjen syrjähän käyttää. Ja laulaja kelle hän laulelee? Hän syäntäsi ruusuilla kiehtoelee Ja kukkien tuoksulla täyttää. Ken liittyisi kylmähän järkehen? Vasemmallapa on sydän lämpöinen, Se valtias kenpä sen voittaa: Hän järkesi mykkänä seisottaa Ja maailmoita hän valloittaa Se valtias kenpä sen voittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät