United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Berbiks kohotti suojakseen kilpensä, mutta hänen tarkkasilmäinen vastustajansa laskikin äkkiä aseensa ja työnsi sen hänen rintaansa. Berbiks horjahti ja putosi. »Nobilior! Nobilior!» kansa riemuitsi. »Olen hävinnyt kymmenen sestertiaa», Klodius voihkaisi hammasten raosta. »Habet! hän on saanut kylläkseen», Pansa sanoi rauhallisena.
»Mitä uutta?» hän kysyi lähimmältä naapuriltaan, nuorelta taiteilijalta »mitä uutta? Mihinkä säntää tämä kunnon joukko? Jakaako joku ylhäinen mies tänä iltana almuja tai ruokaa?» »Ei, hyvä ystävä parempaa on tarjolla», taiteilija vastasi. »Ylevä Pansa kansan ystävä, päästää yleisön tänään katsomaan petoeläimiä viviariaansa.
»Tuo amfora tänne!» Glaukus sanoi, »ja lue sen vuosi ja laji!» Orja kiiruhti ilmottamaan seuralle, että viini oli pulloon pantu Kioksella neljäkymmentä vuotta sitten. »Kuinka mainioksi lumi sen on jäähdyttänyt», Pansa sanoi. »Se on juuri parahultaista.» »Se muistuttaa sellaisen miehen kokemusta, joka on kauan intohimojaan viihdytellyt päästääkseen ne kaksinkertaiseen raivoon», Sallustus huudahti.
»Hyvä on, tahdon nähdä siis vain kysymyksen toisen puolen», Pansa virkkoi. »Ei vielä, hyvä Pansa. Odottakaamme, kunnes olemme syöneet», Glaukus sanoi. Klodius suostui vastenmielisesti ja salasi ikävystymisensä haukotteluun. »Hän ei malta odottaa saadakseen kultaa niellä», Lepidus kuiskasi Sallustukselle käyttäen Plautuksen sanoja Aululariasta.
Siro Glaukus, kaunis Ione, julkinen Pansa, ylhäinen Klodius, kuolematon Fulvius, elosteleva Lepidus, epikuurolainen Sallustus eivät olleet ainoat kunniavieraat.
»Suvella ja edilin aikana!» Pansa käskevänä huudahti, »se on vastoin lakia.» »Ei sinun läsnäollessasi, Pansa», Klodius sanoi ravistaen nappuloita, joita hän kuletti mukanaan pitkähkössä pussissa, »sinun läsnäolosi ehkäisee kaikesta lainrikkomuksesta. Ei itse teko riko mitään, vaan sen liiallisuus.» »Kuinka viisasta», varjo tokasi.
Sinun täytyy löytää joku viaton tai kuka tahansa leijonalle, Pansa.» »Olen viime ajat asiaa ankarasti tuumaillut», Pansa vastasi vakavana. »Onpa se inhottava laki, joka kieltää meitä heittämästä omia orjiamme jalopeuroille. Ettemme omallamme saa tehdä mitä mielimme, se on minusta omistusoikeuden loukkaamista.» »Toisin oli laita tasavallan kultaisina aikoina», Sallustus virkkoi.
»Polluks avita, tunnen tuon ruokalajin», Pansa huudahti näpsäyttäen sormiaan orjille merkiksi. »Se on Ambrakian lammasta; meidän täytyy valmistua uuteen rukoukseen vastatulleen kunniaksi.» »Olin toivonut», Glaukus virkkoi surullisena, »saavani jonkun määrän ostereita Britanniasta, mutta tuulet, jotka Caesarillekin olivat niin julmat, ovat meiltä sen nautinnon riistäneet.»
»Hyvinkin mahdollista», Glaukus virkkoi, »sillä kun roomalaisen pyyntö täytetään, tapahtuu se aina jonkun toisen kustannuksella. Mutta saat olla varma, että Tiitus saa jokaisella hymyllään sadat silmät kyyneliin.» »Kauan eläköön Tiitus!» huudahti Pansa kuullen vain keisarin nimen työntyessään käskevänä joukkoon, »hän on luvannut kvestorintoimen veljelleni, joka on omaisuutensa tuhlannut.»
»Se ei ole kovin vanhaa», Glaukus sanoi »mutta sen on tuli, kuten meidätkin, varhain valmistanut viinin Vulkanuksen liekit meidät hänen vaimonsa leimut, joiden kunniaksi lasini kohotan.» »Se on herkullista», Pansa virkkoi, »mutta sen helakkuudessa lienee pieni annos rosininväriä.»