Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Pienoinen kiisi ulos kuin nuoli. Merimiehet istuutuivat valkean ääreen ja rupesivat puuroa maistelemaan. Se oli pohjaan palanutta, mustaa, mahdotonta syödä, eikä ollut siinä suolan makuakaan. Vähäisten ruokavarain joukosta löydettiin myöskin nuolella ammuttu keitetty lintu ja hiilillä paistettu siian puolikas; kaikki ihan suolatonta. Kovat ajat! toisti sääliväinen laivuri.
EERIKKI. Nytpä taidat sanoa sitäkin leipää syöneekses, ja likistipä, luulen, nämät päivät vähän miehen kärsimystä. NIKO. Ei yhtään hätää, Eero! EERIKKI. Olethan harras tupakkimies! NIKO. Siihenkin seikkaan neuvo pian keksittiin. Palanutta leivänkuorta rikki jauhettiin, siihen puoliksi tuhkaa sekaan, ja nuuska oli valmis, oiva vapsriikin nuuska.
Hän vaan yhä tirkisteli palanutta läpeä, ikäänkuin miettien, saattaisiko sitä siitä pestä pois. Huomaten, että keskustelu alkoi muuttua sangen epä-parlamentariseksi, yritti Lörincz herra kääntämään puhetta toiselle tolalle ja palasi takaisin alkuperäiseen asiaan. "Ehkä orpana jo on suorittanut tutkinnonkin?" kysyi hän isältä. "On, vieläpä laudabile'lla", vastasi tämä, unhoittaen palaneen takin.
Mikä näky hiiltynyt, kukistunut huoneus, savuavat rauniot, pari puoleksi kukistunutta uuninpiippua. Itse puutkin puutarhassa, nuo herttaiset lehmukset pihassa, koirakoppi, joka oli nurkalla, kaikki oli hävinnyttä, palanutta ja mustaa.
Muttinen muistaa hämärästi ne kaukaiset alkukesän päivät, jolloin hän oli puuhannut lantaa omenapuilleen; lehmänlantaa hän oli koetellut, sitä oli vuokralainen, Juutas Käkriäinen, neuvonut, kujilla palanutta, talven alla seisonutta; sitä hän oli koonnut ja kanniskellut itse, Aapeli Muttinen. Mutta se tärveli, turkkilainen, omenapuita, niin hän oli myöhemmin kylillä kuullut.
Ja sitten hän kertoi, että papinrouva oli nähnyt hänen itkevän, kun häntä oli nuhdeltu siksi, että velli oli pohjaan palanutta. "Ei siltä rouvalta koskaan konstit puutu", tuumi Antti itsekseen. Nytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa heinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin perunakeittoa, milloin uunijuustoa.
Molemmat nuoret istuivat tuvan penkillä puolihämärässä eivätkä raaskineet päästää irti toistensa käsiä. Mutta Sigridin kuitenkin täytyi viimein lähteä eropuuron keittoon. Sinnepä Gjermundkin meni, ja kun puuro tuotiin pöydälle, oli se pohjaan palanutta, joka kumma nyt ensi kerran tapahtui Sigridille. Vanha Jon arveli sen tulleen vain siitä, että siellä keittiössä kaiketi oli liian kuuma.
Mustalaisnainen sävähti, niinkuin se, joka huomaamattaan on paljastamaisillaan sisimmän itsensä, mitä hän ei millään ehdolla tietensä tekisi. Ole rauhallinen, ystäväni! sanoi hän, puristaen Brunon kättä; me tulemme kuulumaan toisillemme ... älä ajattele enää palanutta aarretta ... minulla on tarpeeksi meille molemmille.
Päivän Sana
Muut Etsivät