Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hän meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni jälkeensä niin että pamahti. Ellen katseli hämmästyneenä ylös irvi-kuvistansa. No, kyllä kai hän pian palajaa! Mutta kun kului neljännestunti eikä Henrik palannutkaan, rupesi asia näyttämään arveluttavalta Ellenin mielestä. Tyhmä tyttö! Tyhmin mitä hän eläissänsä oli tuntenut!
Vaan eipä Stiinaan palannutkaan enään sama iloisuus kuin ennen; hän käveli metsässä itsestään uneksien. Hän tunsi, vaikk'ei sitä tietänyt, olevansa äiditön hän ei tietänyt, mistä etsiä omaisiansa; kotona mökissä ei niitä ollut sekä äiti että isoäiti eivät olleet hänen.
Kummitäti hymyili sievosesti: Ystävyys rakkauden sijaan, on samaa kuin kivet leivän sijaan, sanoi hän kenties saat sinä ajan pitkään tarjota hänelle saman lahjan, jota hän ei nyt voi ottaa vastaan. Anna sävähti hyvin punaiseksi ja loi katseensa alas välttääkseen kummitädin ystävällistä, tutkivaa silmäystä, eikä hän sen perästä siihen aineesen enää palannutkaan.
Mutta kun Itämaansodan aljettua Englannin ja Franskan sotalaiwastot saapuiwat meidän rannoille, joutui hän jälleen epäluuloin alaiseksi niin että hänen täytyi lähteä takaisin Ruotsiin, josta ei koskaan palannutkaan enää tänne. Loppuwuotensa wietti hän nyt enimmiten Tukholmassa, waikka myös sangen usein matkusteli ulkomaille, monia ystäwiänsä terwehtien.
Tällaisessa tilassa oli hän kauan; vasta parin vuoden perästä ja vähitellen sai hän takaisin kykynsä puhua tahi oikeammin soperrella muutamia katkonaisia, tolkuttomia sanoja; muisti oli häneltä hävinnyt, eikä se enää palannutkaan. Hän ei tuntenut edes lähimpiä omaisiaankaan. Ja näin vierähti vuosi vuoden perästä.
Mutta d'Artagnan, joka perijuureltaan oli sangen varovainen poika, ei palannutkaan kotiansa, vaan meni päivällisille saman gaskonjalaisen papin luokse, joka neljän ystävyksen hätäaikana oli heille tarjonnut suklaatipäivälliset. Paviljonki. Kello yhdeksän oli d'Artagnan henkivartijahotellissa, hän tapasi Planchet'in aivan valmiina. Neljäs hevonen oli tullut.
Taisin tulollani hämmästyttää AINA. Ette suinkaan! Teitähän minä juuri odotin, vaikka en luullut teidän vielä täällä olevan. TUOVILA. Palattuani Amerikasta. AINA. Niin, tehän olette juuri tulleet sieltä. No, miltä tuntui olonne Amerikassa? Miellyttikö? TUOVILA. Enpä olisi sieltä palannutkaan, joll'ei täällä olisi... AINA. Minä ymmärrän! Asian haarat pakoittivat.
Kiitollisen ilon loiste vilahti hänen kalpeilla, synkillä kasvoillaan. »Tiesin kyllä», sanoi hän, »että teidän luotanne löytäisin kodin muuten en olisi palannutkaan.» »Yhä parempaa!» huusi isäntä. »Sitäkö varten vannoimme veriveljeyttä ensimäisen taistelun edellä silloin kirkossa tuossa kirotussa pesässä jonka nimeä en kuunaan saa säilymään muistossani?»
Joskus hän ei palannutkaan, vaan joutui päihtyneenä tekemistään rikoksista lain valvojien käsiin ja kärsimään joko hengenrangaistuksen tai niin ankaran kurituksen, että kului pitkät ajat, ennen kuin hän sai takaisin terveytensä ja voimansa. Suulliset kertomukset mainitsevat, että moni, joka oli kärsinyt hirveän kujanjuoksu-rangaistuksen, ei koskaan enää parantunut entisiin voimiinsa.
Niinkuin pahaa aikova rikoksen tekijä hiivi hän salaa kylän nurkissa, kurkisti tuon ja tuon pirtin takaa, eikö ketään olisi näkyvissä ja jos silloin sattui näkemän jonkun, pakeni hän kuin pahin varas. Ensi alussa palasi hän takaisin, hetkisen viivyttyään, ja nukkui vuoteellensa, mutta kohta ei hän enää niin pian palannutkaan, hän oli öisillä retkillään saanut rohkeutta toimintaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät