United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Löytyi epäilemättä paljon semmoisia kuin Juvenalin Umbricius, jotka surkuttelivat ajan pahuutta ja luulivat, niinkuin hän, ettei Romassa ollut rehellisillä mitään sijaa; mutta jotka koettivat olla rehellisinä heidän tavallansa.
Entäs jo olisin konna, jos olisin tullut tänne sydän täynnä kostoa ja pahuutta, jos surmaisin sekä sinut että isäsi ja sitten pötkisin tieheni, jos tallaisin ruohojen korret kaikki, kukkaset kaikki, ett'ei auringon säteet enää löytäisi ainoatakaan vihriäistä pilkkua valaistakseen, jos minä " Hän vaikeni, sillä Liv oli noussut ja katseli häntä hämmästyneenä.
Hän tavallaan jo saarnasi: julisti tämän kansan pahuutta, varsinkin sen suruttoman Jussi Punnitun, jolle hän oli nyt ynseä. »Se on viisaus, väärä viisaus, siinäkin mökissä tehnyt hunsvotin työn», kiivastui hän, ja kun Pietiläinen myönteli ja mietiksi, uhkaili kostonhaluinen Sakari, ihan julisti: »Mutta minä kolistan senkin mökin... Hereille ja pois väärän viisauden kauheudesta kolistan.»
Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoavat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen, minun nimeni tähden."
Minkä tähden oleilee hän nyt täällä, yksinäisenä ja auttamattomana, kaikista eroitettuna hän, joka ei ollut niin nuori ja iloinen? Täällä kuleskeli hän vuosi sitten ylevänä ja onnellisena luullen kaikki voittaneensa. Hän oli silloin ikäänkuin uusi ihminen; hän rakasti kaikkia asioita eikä hänessä ollut mitään pahuutta.
Joka pyhä ne pauhaavat seurakuntansa pahuutta. Ei ole melkein yhtään oikeata kristittyä. Mutta annas olla, kun kuolevat, niin ihan järestään ne ovat autuaita. Jokaisella haudalla ne toivottavat, että me muutkin tämän kanssa nousisimme ijankaikkiseen elämään... Mikä niistä kuoltuaan tekee niin täydellisiä?" "Sitä minä en tiedä."
Margery puheli tyyneesti, osaksi itsekseen, osaksi ääneen, ikäänkuin viihdyttääkseen itkevää lasta, ja äiti kuuli muutamia sanoja; outoja, kummallisia sanoja nämä hänestä olivat, eikä hän muistanut kuin muutamia niistä: "Ja vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, että sinä Herra olet kanssani, sinun vitsas ja sauvas tukevat minun."
Taistellessaan niitä vastaan he erottivat ne itsestään; asettuessaan Jumalan sankareiksi he ikäänkuin työnsivät pahuuden ulos Jumalasta. Mutta onko tämä mahdollista? Saattaako mikään jäädä osattomaksi Jumalasta ja Hänen elämästään? Voiko pahuutta olla, jota ei Jumala rakkaudellaan voittaisi, voiko olla tietämättömyyttä niin mustaa, ettei Jumalan läpitunkeva valo koskaan pääsisi siihen paistamaan?
"Ja tottapa täällä maailmassa lienee niin paljon pahuutta, että sitä täytyy Jumalan rankaiseman sodalla, nälällä ja taudin kovuudella." Kun kaikki olivat syöneet tarpeeksi, lähdettiin hoppuisasti tielle, sillä isäntä näytti olevan kiireissään. Niitylle päästyä alkoi innokas niittäminen. Jopa oli koko niitty niitettynä, ennenkuin päivä tuskin ennätti puoliväliinkään.
Te ja minä olemme molemmat jo siinä ijässä, että emme pintapuolisesti ja ulkonä'östä päätöksiä tee vastoin kokemusta; ja jos ette elämässänne ole tällaisten päätelmäin vääryyttä ja pahuutta oppinut tuntemaan, niin olette todella onnellinen." Toinen näytti joutuvan hämillensä tästä kapteenin puheesta ja vastasi: "Minä olen kyllin kylläksi oppinut sitä tuntemaan."