United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, hitto! Ei täällä ole veden pisaraa missään, ja olisihan minun pitänyt kasvonikin pestä. TOPPO. Kyllä minä haen vettä kaivosta. Onko sinulla pyttyä? RISTO. Ei näy sitäkään. Katsele sieltä pihasta ja liiteristä, mistä vain saat astian tapaista käteesi. Lapsen hän siis kumminkin ottaa. Ja sittenpähän kumma lienee, ellei hän suostuisi myös isään. Ei Homsantuu. Pahus!
Vaan väleen rynkäsi Antti takasin kadulle juoksupotkaa. En saanut kun kerran lyödä, lausui hän hengästyksissään päästyään minun luo. Tohtorin Ralle pahus oli siellä kartanolla ja tuli Jaakon avuksi! Liekö minulta pudonnut kupru? Kun läksin Jaakon jälestä juoksemaan, kuului kilaus, vaan en joutanut sitä ajattelemaan siinä kiireissäni. Hän kopeloi taskuaan ja poissa olikin kupru.
Pahus soikoon, teillä on komeampi nimi kuin tavallisilla kruununvangeilla. Skytte ... niinkö? Lopettakaa tyhmät lorunne! lausui Drake. Skytte, jättäkää kyselynne toiseen kertaan! Tämä ei ole niille otollinen hetki. Te saatte kyllä aikoinanne tietää, mitä on tapahtunut... Miehet, jatkoi Drake, pitäkää aseet varalla!
Kauhistunut mies lankesi polvilleen ja alkoi nyyhkyttää. Ei siinä kyllin, että olette väärän valan vannonut, te olette myös kuristanut ranskalaisen, joka makasi haavoitettuna Skeppsbron laiturilla. Armoa! armoa! änkytti kapteeni mitä suurimman kauhun valtaamana. Antakaa tänne se pahus, että saan nakata sen sinne, missä ei päivä paista eikä kuu kumota.
»Koutikosta kylläkin!» naureskelee Siikalahden Mikko. »Pahus, kun olet laihduttanut ja piinannut tuota elukkaa sitten kun se kirjoitettiin», sanoi hän navetan seinustaa vasten nojailevalle miehelle, joka siis oli lehmän omistaja, Tuomi-Kustaa. Kustaan otsalla väreili ensinnä jonkunlainen kuohahtanut ilme, mutta kohta se muuttui ivalliseksi. »Olisitko tuota sinäkään lihottanut?» arveli.
HILMA. Mitä varten? SIHVONEN. Eikö Hilma näe, miten minun pääni on? HILMA. Sitähän minä olen tässä ihmetellyt! SIHVONEN. Se rumpari pahus minua eilen illalla kouristi niskasta, että sain siihen jäsenvian. Ja sitten hän ryösti minulta rahoja ja sen Hilman sormuksen.
"Meillä hän on, kyyhkyläinen; väliseinän takana vuoteellani makaa", vastasi papin rouva. "Voi, Pietari Andreitsh, kyllä oli vaara lähellä, mutta kaikki kävi sentään, Jumalan kiitos, hyvin. Pahus oli juuri istunut päivällispöytään, kun Masha heräsi ja rupesi valittamaan! Minä olin pudota säikähdyksestä. Hän kuuli sen ja kysyi:
Ei hän kuitenkaan kauan miettinyt, vaan tarttui petoa niskasta ja heitti sen hiekkakäytävälle niin nopeasti, ettei pahus ennättänyt purra. Samassa polki hän saappaallaan käärmettä hännälle ja yritti katkaista siltä kaulan rautalapiolla.
Kabinetissani, kirjoituspulpettini alla; mutta älkää kajotko mihinkään. FIGARO. Pahus vieköön! se olisi mainiota, epäluuloinen kuin te olette! Kahdeksas kohtaus. Se on tuo lurjus, joka vei kirjeen kreiville. Hän näyttää minusta aika veitikalta. BARTHOLO. Hän ei enää saa minua petetyksi. KREIVI. Minä luulen, että siinä kohden vaikein osa jo on tehty.
Vaan tuo mies pahus rupesi, meidän tultuamme sille suojattomalle paikalle, missä päivä paistoi kirkkahasti, kertomaan siitä äskeisestä tulvasta ja minkä suuren häviön se oli aikaansaanut. Hänen kääntyessä puoleeni huomasi hän mikä minulta puuttui, säikähti kovasti ja sanoi kesken puhettaan: "Hyvänen aika, eihän teillä ole varjoa!" "Ei ole, pahaksi onneksi ei ole!" vastasin ja huokasin.