Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
»Minun tulisi oikeastaan pyytää anteeksi kysymystäni», lausui Edit. »Ei ole tapana enää meidän päivinämme tiedustella sellaista asiaa toisiltansa. Mutta olen lukenut, että teidän aikanne sivistyneissäkin luokissa oli henkilöitä, jotka eivät soitosta välittäneet».
Oliko hän, tuo muinaisaikainen tietäjä, samassa asemassa kuin hänen veljensä meidän päivinämme? Saattoiko hän vedota samoihin oppilaittensa kokemuksiin ja ennen kaikkea samaan järkiymmärrykseen? Ei suinkaan. Hänen asemansa oli aivan toinen.
Minä otan ne pois Aadolfilta, vastasi laamanni rypistäen kulmakarvojaan. Perkele hiipii meidän päivinämme ympäri moninaisissa kavalissa eri muodoissa, jatkoi Svenonius; luulisi viimeisten aikojen jo olevan tulossa.
Meidän päivinämme rikas mies, joka antaa kaikkensa köyhille, on mieletön. Siitä ei maksa vaivaa keskustella. Yhteiskunta on puhunut.» Yleislakko. Tietysti Ernest tuli valituksi kongressiin siinä suuressa sosialistisessa nousussa, mikä tapahtui syksyllä v. 1912. Suurena syynä sosialistien äänimäärän paisumiseen oli Hearstin kukistaminen. Se oli helppo tehtävä plutokratialle.
Ei, herra, tuhat kertaa ei! Siinä oli suuri ero. I. *Vaikeneminen ja vaiteliaisuus*: Niille tulisi meidän rakentaa alttareja jos meidän päivinämme vielä semmoisia rakennettaisiin jotta kaikki ihmiset saisivat niitä kunnioittaa.
Niin on käynyt muinaisessa Egyptissä sen turmeluksen aikana ja Kreikassa byzantiolaisen keisarivallan aikana; meidän päivinämme huomataan samallaista taipumusta Italiassa ja suuressa osassa Europan itäisiä ja eteläisiä maita. Yksinäisyys palauttaa osittain ihmisen takasin luonnollisen onnen helmaan eristämällä hänet yhteiskunnallisista onnettomuuksista.
Ja ihmekös tuo! Kannattaisi Aleksanteri I:n muistoa vielä meidänkin päivinämme uusia tuon ihanan laulun levittämisellä! V. 1815 ilmaantui Juteinin ensimäinen kookkaampi runo: »Muisto-Patsas Suomessa ALEKSANDERILLE! Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle. Koetus Jac.
Hän katsoi tutkivasti ja ankarasti Annaan ja sanoi: "Se on vallan omituista, kuinka keski-ikäisillä naisilla on vähän vakavuutta meidän päivinämme." "Niin", sanoi Anna hajamielisesti, sillä hän ajatteli juuri sitä, että Hart varmaankaan ei moneen päivään ollut tehnyt työtänsä, eikä kuullut ollenkaan mistä oli kysymys.
Mutta oliko nyt sitten Juteinin esitys Anteckningar-kirjassaan niin poikkeavaa »meidän oikeasta uskontunnustuksestamme ja puhtaasta evankelisesta opista», että kirja ehdottomasti oli hävitettävä, ja oliko tuo hävittäminen sopusoinnussa oikean suvaitsevaisuuden kanssa? Viimeistä osaa kysymystämme tahdomme harkita ensin ja sitten siitä johtuvaa esitystä käyttää perusteena vastauksellemme kysymyksen edelliseen osaan. Jos menisi väittämään, että oli oikein, että tuo kirja hävitettiin, sekä ett'ei siitä suvaitsevaisuus mitään kärsinyt, jos näin väittäisi meidän päivinämme, jolloin niin paljon tunnustuksestamme ja evankelisesta opista suurestikin poikkeavaa sekä kirjallisesti että etenkin suullisesti esitetään, niin sille epäilemättä hymyiltäisiin tai ehkäpä oikein suututtaisiin ja syystäkin; sillä ajatuksen- ja sananvapaushan ovat siksi kallisarvoisia kansalaisoikeuksia, että kannattaa suuttua ja vaikkapa ainakin hengen aseilla taistella niiden puolesta, kun niitä poljetaan tai sorretaan. Mutta Juteinin ja sitä edellisenä aikana ei vielä ollut niin. Muistakaamme vain miten Ranskan parlamentti vähän enemmän kuin 60 vuotta aikaisemmin oli tuominnut Rousseau'n
Hän olisi muutoin suinpäin lentänyt asemastaan, menettänyt virkansa ja eläkkeensä. Eikö hänen olisi sittenkään pitänyt tuomita? Helppo sanoa. Hauska olisi tietää kuka meidän päivinämme jonkun pienen velvollisuuksien ristiriidan tähden on valmis luopumaan kokonaisesta maakunnasta! Vielä vähemmän kokonaisesta valtakunnasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät