United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
"He iskivät kuoliaaksi seitsemännen, joka huusi gootteja paikalle, ja lupasivat pelastaa minut, jos se olisi mahdollista. "He kätkivät minut suurten jyväsäkkikasojen lomaan, kun kuljettiin sataman suuta vartioivien goottilaivojen ohi. "Lucius ja Syphax soutivat myös. "Siten pääsimme pakoon. "Mutta laivalla olin vähällä kuolla haavoihini.
Minä luulen ettei isäni varoitus, etten, näet, häpäisisi häntä papin edessä, niin aivan vähässä määrin ollut syynä siihen, että aina viimeiseen saakka koetin pitää itseäni pystyssä; sillä minä pyörryin kun pääsimme kotiin ja saatettiin makaamaan, jollaikaa isäni, joka nyt todella oli pelästynyt, paikalla pani noutamaan lääkäriä.
Siitä viihdyin minä siksi, että uteliaana odotin tarkempia tietoja tästä tapahtumasta. Pian sainkin haluttujani; mutta ne eivät paljoa minua rauhoittaneet. Oli kesäkuun ilta, kun pääsimme kotia. Nyt tahdoin rientää Annan haudalle. Ensin kiiruhdin Lammin tölliin. Siellä oli suuria muutoksia tapahtunut. Annan äiti oli ollut kuolleena kaksi vuotta, ja Annan isä, Eero, oli jo lapsellinen, vanha ukko.
Ruustinna aina, niinkuin päätökseksi, sanoi: Se oli mitätöntä kunnottomuutta ja velttoutta. Vihdoinkin pääsimme kotipihallemme. Täällä oli laitettu lämmin ruoka meitä odottamaan ja jokaisella oli kyllin uteliaisuutta kysellä meiltä uusia tietoja sodasta. Isäni naulasi tuomiokellon kuvan seinään ja alkoi sitten väelle kertomaan, mitä hän sodasta tiesi.
"Mutta saihan isäni sitten 'kätensä vapaiksi'. Kuinka ei hän heti kiiruhtanut sinua pelastamaan?" kysyi poika, kun kertomus alkoi lähetä loppuaan. "Sen hän tekikin. Me pääsimme vapaiksi ja meidän kanssa koko Paaritsan kylä. Minulle antoi hän hyvän talon ja rahaakin paljon, mutta kun tuo kauhea tapaus tuli, kun isäsi hirveällä tavalla murhattiin " "Murhattiin? Mistä sen tiedät?"
Kyllä tämä oli vähän harmillista, vaan marssimatka ei kuitenkaan ollut aivan pitkä, hyvissä ajoin saavuimme jo ehtoopäivällä Lyleh-Burgas'in kaupunkiin, jossa pääsimme yömajalle, se plutona missä minä olin, erään armenialaisen taloon.
Mutta ennenkuin uskalsimme noita kalman kammioita lähestyä, täytyi meidän ensin rohkaista itseämme muutamilla whiskyryypyillä, joista johtajamme, englantilainen Jimy, tuli liiankin rohkeaksi. Noin puoliyön aikana pääsimme vahdin luo kenenkään huomaamatta.
Siitä lähdettiin heti suoraan Savannaan, jonne viiden tunnin marssin jälkeen pääsimme ja olimme taasen pitkän ja ravitsevan ruokapöydän ääressä, jossa annoimme ruoan ja grogin luistaa nälkäisiin ja janoisiin kurkkuihimme; sillä viisi viikkoa olimmekin jo saaneet elää paljaalla juurikaspuurolla ja levitellä kuivia lannankokkareita pellolle sekä kuokkia, kaivaa ja istuttaa potaatteja ja juurikoita.
»Katsokaas, Maija Liisa!» sanoi Elina, näyttäen kädessään tuoppia. »Tunnetteko meidän häätuoppiamme? Meillä, siellä kotona on käyty ryöstelemässä, niinkuin muuallakin.» Kuoleman kauhu valtasi Maija Liisan, kun hän ajatteli kaikkia vaaroja, jotka olivat olleet niin lähellä heitä; sentähden hän nyt sydämensä pohjasta sanoi: »Jumala olkoon kiitetty, että pääsimme sieltä hengissä!»
Mitä ihmeellisin näky kohtasi meitä, kun pääsimme sisään kirjastoon, jonka kaikki ovet olivat avoinna ja jonka korkeita, ihania saleja leppeä kuutamo heikosti valaisi. Pitkissä riveissä, jotka näyttivät loppumattomilta, liiteli salista saliin tuhansia ja yhäkin tuhansia kirjoja, kohteliaasti ja sivistyneesti puhellen keskenään kaikilla maailman kielillä.