Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Tällainen oli tuon itsekkään, nautintoja rakastavan miehen loppu, miehen, joka aina oli puolustanut sitä mielipidettä, että raha, toisten työn kautta kymmenkertaiseksi kasvanut pääoma, oli ainoa valta, jota ansaitsi tavoitella, mutta joka valta nyt oikeutetulla ironialla saattoi liika suurien rahojen ja nautintojen avulla miehensä vitkalleen lähestyvään perikatoon ja ruumiillisen veltostumisen tilaan.
Minä nykäsin silloin ainoastaan kaksituhatta ruplaa neljällätuhannella markalla, noin vaan koetteeksi. Annoin ruplat lainaksi ja nyt on silloinen pääoma neljä-tuhatta markkaa noussut kuudentuhannen markan arvoiseksi. Ja entäs korot, entäs korot! Nythän on koron vapaus! hohotteli Risto Tohonen ja hänen sieraimensa liikahtivat tunnetulla tavalla.
Varallisuuteni laita käypi selittäminen parilla sanalla. Vanhemmiltani olen perinyt kaksikymmentätuhatta puntaa, joitten toisesta osasta minä elinaikanani vaan kannan koron, joka taas, siinä tapauksessa, että satun kuolemaan ja jättämään jälkeeni vaimon, tulee hänen omakseen. Jos kuoltuani jätän jälkeeni lapsia, niin tulee itse pääoma jaettavaksi niiden välillä, heidän päästyänsä täyteen ikään.
Pääoma ottaa omana osuutenaan viisikymmentä dollaria, ja työ saa palkkoina toisen viisikymmentä. Me emme tahdo tässä käydä riitelemään jaosta. Mutta varma on, että osapuilleen näin tapahtuu tämä jako. Ja otettakoon huomioon, että se, mikä on totta tällä erityisellä teollisuusalalla, pitää paikkansa kaikkiin teollisuuksiin nähden. Vai kuinka?» Ja taaskin koko seurue myönsi niin olevan.
Hyvä isä! älkää ajatelko tehdä minua rikkaaksi, vaan jakakaa omaisuutenne toisella tavalla. Antakaa minulle vuotuinen eläke, mutta antakaa Attaliean saada muuan pääoma ja antakaa sitten jäännöksenne hyödyllisiin tarkoituksiin. Minä soisin, että te tänne perustaisitte oppilaitoksen, jota kutsuttaisiin Kaarlo Helmerin köyhäin tyttöjen kouluksi; johon minä tahdon, jos elän, tulla opettajattareksi.
Kaupunki kerskasi rikkaudestaan ja sen kannattikin kerskata, sillä se rikkaus ei ollut kuollutta pääomaa, vaan oli päinvastoin alituisesti liikkeessä olevata, hyötyä tuottavata. Paitsi kolikoita, joita mikä laski sadoissa, mikä tuhansissa, mikä miljoonissa, oli kaupungissa olemassa vielä varmempi ja tuottavampi pääoma: työ ja virkeys. Ja se työ ja virkeys keskittyi satamaan.
Mutta niin suuri ja kallis pääoma kuin tämä skandinavialainen tai oikeammin germanilainen sivistys puhuakseni nyt vain siitä meille onkin, niin on se kuitenkin vain laina, laina, josta sivumennen sanoen olemme saaneet maksaa korkoa ainakin viisikymmentä sadalta.
En voi sanoa mitä sillä hetkellä tunsin, kun kömpelösti aukaisin kirjeeni ja siitä putosi pöydälle neljä tuhannen kruunun seteliä ja koko joukko pienempiä pääoma jonka olin menettänyt ja arvatenkin korko. Muistan vaan että rupesin itkemään, noin kuin vanhat naiset itkevät, niin että kyyneleet valuivat kurttuisia poskia pitkin, kuin syyssade kastaa kynnetyn pellon.
Jollakin tavoin piti käydä päinsä kaivautua silliliikkeesen!... Vaan siihen tarvittiin pääoma, varsinkin sillä, joka ei voinut mukautua muiden kuin oman päänsä mukaan! Hän pisti nokkansa enemmän kuin ennen nuuskien ja vaanien kaikkeen, tutki katseellaan sekä kuulusteli ja tutki ihmisiä jo kaukaa...
Seuraavana kesänä tarjosi Knuutille muuan hänen rikas toverinsa vapaan matkan Ruotsiin ja Norjaan, ja hän matkusti keveällä sydämellä ja huvitteli huoletta. Hilja kulki kaupungin pölyisiä katuja ja joka päivä laski, paljonko hän voisi ensi syyslukukaudeksi säästää Knuutille; paljo se maksoi opin hankkiminen, vaan sittepä oppi onkin tuottava pääoma, kun on oppivuotensa jaksanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät