Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Ja tervehdittyään asettui hän heidän väliinsä kävelemään jääden hetken päästä yksin keskelle maantietä, kun Olavi ja Elli vetäytyivät toinen toiselle puolen tietä. Sinun kinkerisi ovat jo lopussa? kysyi Olavi. Ovatpa jo, Jumalan kiitos!
Kaikki tuntevat itsensä kuin turvallisemmiksi: ovatpa nuo sentään kelpo rauhanvartijat! Iloinen mieli pääsee heti valloittamaan väet. Valee on usein uteliaisuuden esineenä, sillä on monta, jotka eivät ole häntä tunteneet. Naiset tutkistelevat: Onkin siinä jotakin, on kokoa, on ryhtiä vartalossa, mies on komea.
Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. Amalia. Hyi Kaarle! Mitä sinä teet! Kaarle Olavi. Sen kuin tein tein innostuksessani! Suo siis minulle anteeksi armas serkkuni! Kuuletko soitantoa? Amalia. Miks'en kuulisi.. Ovatpa minulla varsinkin hyvät korvat! Ja pienet ja kauniit kuin purppura simpukat! Mutta tuo soitto julistaa, että evesti Burmeister on lähtenyt linnasta.
Ovatpa he kuitenkin onnellisia; heillä on sielun ravintoa; he osaavat lukea ja rukoilla, sanoi piispa ja samalla hän heräsi. Sepä oli kummallista unta, hän sanoi. Onkohan se ennustus? Koska tämä kovapäinen kansa osaa lukea niin, että joka mökissä olisi Jumalan sana surujen lohdutuksena? Kukapa sen tietää? Näin kysyi raamatun kääntäjä Jiska Rothovius.
Nämä kaksi nyt alituiseen olivat toistensa parissa, niin tälläkin kertaa. "Melkeinpä luulen, että nuo takanamme ovat Päiväkumpulaisia," virkkoi isä. Ei Thorbjörn taaksensa katsonut; mutta äiti sanoi: "Niinpä ovatkin ... mutta en näe ... ovatpa toki tuolla pitkän matkan päässä."
Orleans'in herttua säpsähti kuninkaan täten puhuessa, ja totteli kiireesti; mutta hän teki sen niin hätäisin askelin ja oli niin hämillään, että Ludvig huusi: »Seis, serkku, hillitkää paremmin ritarillinen intonne ja katsokaa eteenne. Hui, hai! ovatpa nuo nuoret herrat hätäkelloja tämmöisissä tilaisuuksissa! Melkeinpä olisitte tarttunut Annan käteen hänen sisarensa sijasta.
Ovatpa muutamat tutkijat arvelleet, ettei tässäkään puhuta mistään kuvasta, vaan että sanoja "Athenen helmaan, polvien päälle" on käsitettävä kuvaannollisena lausepartena. II 877; hänen suvustaan ks. VI 145 ja seur. Nȳsa, tarunomainen vuoriseutu, jossa Dionysos muka vietti lapsuutensa.
Tiedätte ... se tahtoo sanoa .... olette ehkä kuulleet Annan ylpeydestä kerrottavan?... Hän tuskin katseleekaan aatelittomia nuorukaisia! Jöns Barrus. Mutta te sen sijaan katselette häntä oikein mielellänne. He ... he... Bartholdus Simonis. Mistä syystä niin arvelette? Jöns Barrus. Ovatpa minulla silmät, vaikka ovatkin vanhat!
Jospa en juuri valmiiksikaan... Niin hyvälle alulle. Nähtiinhän tuo ja ymmärrettiin se yskä muutenkin, vaikkei ryittänyt. Ne ovat hyviä toisinaan matalatkin taipaleella. Ovatpa toisinaan... Kun sattuu matkaan tyttö siro ja valkoinen ja suopea ja rakas.
"Eivät he kuitenkaan olisi meiltä voittoa ottaneet," väitti Juho jäykästi. "Eihän tokikaan, vaan olisi heidän käynyt paremmin ampuminen ... ja, katsos, ovatpa he saaneetkin ampumistaan takkiini läven, mutta eipä ole ottanut ihoon." "Entä minun minun on takissani kaksikin läpeä, vaan ei sentään ole ruumiissani naarmuakaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät