United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä mikä vilpitön henki se on, joka vaan uskoo, mitä joku toinen ihminen sanoo, olkoompa se toinen ihminen sitten paavi tai Luther, ilman omaatuntoansa totuuden pohjalla koettelematta. Sekin seikka, että epäillään vanhoja käännöksiä, siis tavallaan on ilahuttava merkki, koska se ilmoittaa, että jokainen jolla suinkin on tilaisuutta pyrkii omantakeiselle pohjalle vakuutustansa perustamaan.
Hän kieltäysi tottelemasta yleisiä lakeja, sanoen syyksi että kuuliaisuus maalliselle esivallalle olisi vastoin hänen omaatuntoansa.
Tähän asti oli tuo öinen tapaus vetänyt milt'ei kaikki hänen ajatuksensa puoleensa; nyt kun hän, ainakin toistaiseksi, oli suoriunut tästä asiasta, rupesivat nuo katkerat, tuskalliset muistit uudelleen ahdistamaan hänen sydäntänsä ja omaatuntoansa niin ankaralla voimalla ikäänkuin olisivat tahtoneet kostaa hänelle sen, että hän näin pitkäksi ajaksi oli irroittanut huomionsa niistä.
Paroni lähti nyt kiiruusti pois, vaan päätti kuitenki matkallaan puhutella jotakuta hengellistä miestä, koska hänen omaatuntoansa vaivasi se ajatus, että pakana tulisi hoitamaan hänen isäntäänsä. Tyron arkkipiispa oli ensimäinen, jolle hän nämä arvelemisensa ilmaisi, koska hän tiesi tämän vaikutusvoiman Richardiin, joka rakasti ja piti suuressa arvossa tuota nerokasta pappismiestä.
"Tyydyttääkö tämä hänen omaatuntoansa?" minä kysyin. "Välisti", hän vastasi katkerasti, "mutta vaan välisti. Parhaasta päästä hän elää niinkuin kirouksen alla, peläten mitään hyvää vastaan-ottamasta ja taipuen jokaiseen suruun, niinkuin katkeraan palkkaan ja tulevan kauhean koston esimakuun." "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä", sanoin minä hiljalleen.
Kahdesti oli taudin alkupuolella pitäjän arvoisa kirkkoherra käynyt sairaan luona häntä puhuttelemassa ja, jo ensi kerran käydessään, luullut huomaavansa, että joku raskas suru painoi potilaan mieltä. Hän rupesi siis tutkimaan tämän sieluntilaa ja kehoitti häntä välttämättömästi tunnustuksen kautta keventämään omaatuntoansa, jos nimittäin sitä joku suurempi synti painoi.
Sitävastoin ottavat moitteenhaluiset arvostelijat juuri tuosta juhlallisesta johdannosta aihetta vähäpätöiseen arvosteluunsa ja rauhoittavat omaatuntoansa siitä levottomuudesta, jonka saarna heissä ehkä herätti, jos he voivat tämän suhteen tehdä joitakuita muistutuksia.
Näin Shenbok guvernantin kanssa, josta oli kertonut, näin setä Grisha, näin isä kun tämä asui kylässä ja hänelle syntyi talonpoikaisnaisen kanssa avioton poika Mitenjka, joka vieläkin oli elossa. Mutta jos kaikki näin menettelivät, niin tietysti näin olikin meneteltävä. Täten hän lohdutteli itseänsä, vaan ei voinut mitään lohdutusta tuntea. Tämä muisto poltti hänen omaatuntoansa.
Tuo omatunto, se se aina vastuksena oli! Mutta samassa Eevi muisti, että sehän juuri olikin aluksi hänen ihailuansa herättänyt, että Heikki niin järkähtämättä omaatuntoansa totteli. Eevi oli silloin ajatellut, että semmoisen miehen rinnalla hänkin vielä lujaksi muuttuu, oppii uhrautumaan, kieltäytymään ja elämän kaidalla tiellä kulkemaan.
Se on avaava hänelle uuden maailman, jota hän ei ole aavistanut olevan, jonka ääriä hän ei näe, jonka rajoja hän ei tunne, sillä se on ääretön ja rajaton Jumalan valtakunta. Tulevaisuus. Jotkut sanovat taas tähän: »Mutta mihin joutuisi koko meidän yhteiskuntamme, jos kaikki näin jättäisivät semmoisen toiminnan, joka sotii heidän yksityistä omaatuntoansa vastaan.