Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Valitut tutkijat eivät myöntäneet teokselle sitä arvoa, että se muka varsinaisen kunniapalkinnon olisi ansainnut; mutta eräs vähempi palkkio, tekijäpalkan ohessa, kumminkin kirjailijalle myönnettiin. Emme tarkemmin tunne niitä perusteita, joita tutkijakunta arvostelussaan noudatti. Me puolestamme olisimme arvelematta hänelle varsinaisen kunniapalkinnon määränneet.
Hän pisti kätensä siihen, vaan se oli suolaista kuin valtameri. Kun hevonen näki veden, se pystytti korviansa, mutta sitä haisteltuaan käänsi pois päänsä ja hirnui surkeasti. "Voi eläin-raukka!" huudahti Alroy, "minä olen syypää sinun kärsimyksiisi, minä, joka tahtoisin olla hyvä isäntä sinulle, jos maailma sen sallisi. Oi, jospa me kerran vielä olisimme oman kirkkaan lähteeni luona!
Jos olisitte tänään koskeneet ainoaankaan goottiin, niin kuinka olisi käynyt?" Silverius alkoi hengittää vapaammin. Toiset kaksi vaikenivat häpeissään. Mutta Licinius tointui pian hämmästyksestään: "Me olisimme uhitelleet barbaareille muuriemme takana", sanoi hän heittäen kauniin päänsä kenoon. "Niin.
Ja hän luki apostolienteoista Pietarin ja Johanneksen suuresta ihmeestä, kun he saattamattoman paransivat. Pietari sanoi kansalle: mitä te sitä ihmettelette, niinkuin me olisimme omalla voimallamme hänen käymään saattaneet. Ei. Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt, ja sen me olemme nyt teollamme todistaneet. Pietari uskoi Kristuksen elävän hänessä, ja siksi Kristus vaikutti hänessä.
Eräänä päivänä päivällistä syödessä katseli Julien häntä omituisilla silmillä, suupielissä hymynväre, jonka Jeanne aina oli nähnyt, kun hänen miehensä oli kujeilevalla tuulella. Jopa Julien suhtautui häneen hieman ivallisen kohteliaastikin, ja kun he sitten olivat kävelemässä äidin kujanteessa, kuiskasi hän vaimolleen hiljaa korvaan; Tuntuu siltä kuin olisimme sopineet.
Isä tuli sen jälkeen sairaaksi, ja ell'emme olisi niin paljon pitäneet toisistamme, luulen minä, että me molemmat olisimme hukuttaneet itsemme." Hän meni taaskin myymälän oven eteen kyyneleet silmissä ja katseli kadulle, mutta sitten tuli hän takaisin näkemättä mitään. "Voittehan arvata, mitenkä me ihastuimme, kun minä kaksi vuotta sitten eli täytettyäni seitsemänneljättä, sain vieläkin pojan.
Miksi en ensin etsinyt sinua ja saanut selitystä? Olisimme siten aikaa sitten pelastuneet kurjuudesta. Kyynelsilmin. Emma! Anna minulle anteeksi. Sinä olet nyt silmissäni yhtä puhdas kuin ennenkin, sinua rakastan nyt monta vertaa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta olenhan minä nyt vaan kurja-raukka! Armahani! Rohkeutta vaan! Ryhdytään rinnatusten taisteluun leipämme, kunniamme tähden.
Me olisimme viipyneet ja puhuneet enemmän, mutta raskaat, vahvasti nauloitetut ovet suljettiin meidän edestämme, me kuulimme, kuinka tukevat teljet ratisivat, kun ne vedettiin kiinni, ja vaikka nyrkeillä ja rautapää sauvoilla jyskytimme luostarin portteja, ei siitä hetkestä hiiskaustakaan kuultu. "Kuollut mailmalta, todellakin!" mutisi joku viimein; "hauta ei olisi niin äänetön."
"Onnellinen matka oli hänelle annettu," niinkuin P. Paavalille ennen aikaan, jopa yli kaiken mitä olisimme voineet pyytää taikka ajatellakin. Haaksirikkoisena rannalle viskattuna, veljiensä tähden kuolemaisillaan, hän oli päässyt kotimaahansa jalommalla voitolla, kuin jos hän olisi ollut laivaton päällikkö, ja häntä olisi kuninkaallisilla tervehdyslaukauksilla vastaan-otettu.
Jos sellaiset tavalliset kuolevaiset, kuin esimerkiksi te tahi minä, olisimme kurkistaneet orapihlaja-viidakon läpi, niin olisimme huokailleet tahi suuttuneet, kukin eri luonnonlaatunsa mukaan; mutta kaikki me olisimme sanoneet, joko vihasta tai kateudesta: "Onnelliset nuoret rakastavaiset!" ja olisimme kaikki sitä sanoessamme näyttäneet vallan onnettomilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät