United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arastellen kyykistyin vielä kerran kanuunan alle, tartuin siihen käsin kiinni ja toivoen tällä kertaa järjellisempää tulosta oikaisin itseni pystyyn. Seisoin siinä vielä kerran kanuuna olalla. Tällä kertaa en pelästynyt. Hylkäsin kaikki järkipäätelmät ja päätin olla järjetön, jos aistimieni todistus vaatii minua sitä olemaan. Nostin kanuunan molemmin käsin niin korkealle, kuin kädet ylettyivät.
Eräänä aamuna päivän noustessa kokoontui suuri joukko miehiä, Joutsi kunkin olalla, sille tasaiselle kunnaalle Kyröjoen varrella, missä nykyänsä Vähän-kyrön kirkko seisoo.
Minäpä luulen itse tahtovani vielä kerran koettaa onneani; kas tässä riksini, Brom, tuleva laukaus on minun." "Kyllä kai tosiaankin luulisi, että te, Billy Kirby, tunnette täkäläiset ampumalait paremmin kuin minä," vastasi Natty. "Te tulitte tänne uudisasukasten kanssa häränpiiska kourassa, mutta minä tulin tänne mokkasiinit jalassa ja hyvä pyssy olalla, paljon ennen vanhaa sotaa.
Etäällä metsässä näkyy vähäinen mökki ja toisaalla vilkuttaa komea viina-tehdas. Pieni mieron-tietä kulkeva poika makaa kinoksella pussoinen olalla.
Olisi kerrassaan lystiä kulkea saloilla pyssy olalla, niinkuin muutkin metsämiehet, ja ampua jäniksiä, metsoja, teeriä ynnä muuta metsän riistaa. Kyöstin isä pani aluksi vastaan, mutta viimein hän taipui antamaan hänelle vanhan haulikon käytettäväksi. Ja nyt oli Kyösti vasta miestä mielestään. Hän jo edeltäpäin iloitsi siitä, kuinka hän nyt voisi hämmästyttää kotiväkeä metsästyskertomuksillaan.
Emäntä oli sinä iltana kovasti hyvillään ja kiitteli meitä kumpaakin toisillemme ja mökin paikkaa molemmille. Seuraavana sunnuntaina mentiin papin pakinoille ja panetettiin kuulutuksiin. Seuraavana maanantaina lähdin minä kävelemään kirves olalla metsään. Mieleni tuntui niin somalta. Ei se oikeata iloakaan ollut, jotain sinnepäin noin.
No sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin. (Saapuu mytty olalla.) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (Panee kauppatavaramyttynsä penkille.) Kauppaa sitä vaan pitää tässä välillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise... (
Lopulta läksi hän, kirves kainalossa, kalut olalla, astelemaan kohden Impivaaraa jälleen, päättäen ei milloinkaan enään kuvata itseänsä luontokappaleeksi, kun Jumala kerran oli luonut hänen järkeväksi ihmiseksi.
Hän päätti tehdä pitkän kävelymatkan ja suuntasi tiensä metsään pyssy olalla. Sankarimme on siis sen jälkeen, kun kertomuksemme edellisessä osassa hänet tapasimme, varttunut voimakkaaksi ja soreaksi nuorukaiseksi.
Hän olikin se sama mies, joka jo vuosia takaperin viikate olalla pelasti minut lapsijoukon käsistä. Aivan hän silmissäni muuttui. Nyt oli hän minulle vanha tuttu, ennen nähty; toisin mahtoi äänenikin soida, kun sanoin hänelle: Te minun pelastitte! Milloin ja missä olen sinun pelastanut, lapsi? kysyi hän, katsellen jotenkin terävästi minua silmiin.