Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Ojalan Tommi eli aina riuskasti, ja suurilla sanoilla hän kerskasi markoistaan, samoin kuin hän Petterillekin lupasi kultaa ja hopeata jok'ainoasta tiedosta, minkä hän Anna Heikkisestä toi siihen aikaan, kun tänä vielä oli kotonaan. Mutta ei suuret sanat suuta halkaise eikä lupaus taloa hävitä.
Voipi niin olla, virkkoi Kaarlo, ja painoi aran jäähyväis-suutelon armaansa huulille. Sitten pujahti Kaarlo purteensa, kevennetyllä sydämellä vielä heittäen hellän silmäyksen lemmittyynsä, joka jo läheni kotinsa porttia. Ken oli tuo Ojalan Kaarlo, jota Maria niin rakasti? Niinkuin tiedetään, on Niemelä lahden rannalla; sen lahden toisella puolen on Ojala, Kaarlon koti.
NIMISMIES. Terve, terve! Purimoonko se Ojalan velkakirja onkin? GR
Arvaahan mikä sitten tapahtui... Mitäs muuta kuin onnelliset kihlajaiset. Ojalan perhe ynnä muita lähellä olevia arvoisia henkilöitä ja ystäviä kutsuttiin Niemelään, jossa oli riemua ja nautinnoita vieraille tarjona. Kaikki iloitsivat siitä että Maria pääsisi Kaarlolle elämän kumppaniksi. Niemeläinen itsekin hieroi kämmeniään mielissään ja kohteli kunnioituksella Kaarloa.
Viikko oli vierinyt edelleen. Ojalan Kaarlo rientää vapaaehtoisena sotilaana Turkinmaata kohden. Tähän asti oli hänen käytöksensä matkalla reipas ja iloinen, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan, sillä hän oli päättänyt kantaa kohtalonsa nurkumatta ja heittää äskeiset tapahtumat unhotuksiin. Mutta pian tuli muutos.
Eipä hänellä mahtanut täälläkään varsin hauskat päivät olla, sillä ennen olisi Peltola antanut vaikka tappaa itsensä, ennenkuin olisi tytärtään Ojalan Tommille antanut, sen me kaikki tiedämme." "Olisiko hän sitten ollut ainoa kylässä!"
Tämä oli kuulijoille suuri ihme, mutta he uskoivat kuitenkin sen todeksi, kun saivat kuulla kaikki asianhaarat. Niemeläinen hymyili ja milt'ei itkenyt ilosta. On kulunut joku aika. Kaarlo ja Maria ovat onnellisessa yhteiselämässä. Nyt ovat he uudessa paikassaan, Hovilassa, johon muutettuaan he antoivat Ojalan talouden pehtoori K:n hoidettavaksi.
Vieraita, vanhoja, hyviä tuttuja kävi heitä sillä välin usein tervehtimässä ja kyselivät Annalta kuulumisia naapuri-pitäjästä ja hänen omista oloistaa uudessa kodissa, ja suloiset, hurmaavat unelmat kutoivat kultasäikeistä kimaltelevan verhon kaiken yli. Pari kertaa päivässä kävi Ojalan Tommi maantietä heidän ikkunansa ohi, mutta eikö hän siihen ollut täydesti oikeutettu?
Vielä kerran siinä kuulijoille kerrottiin tapauksen kaikki erityiset kohdat, jotka olivat Annaraukan niin kauhean epäluulon alaiseksi tehneet. Häneen kääntyi nytkin tuomari, niinpian kuin päällekantaja oli lukemisen lopettanut, näillä painavilla sanoilla: "Minä kysyn teiltä, Anna Heikkinen, tunnustatteko itsenne syylliseksi nuorukaisen Tommi Ojalan Suorsakylästä kuolemaan?"
Kun Leenan papinkirja oli tarkistettu ja hän oli tehnyt todistajan-valan, kehoitti häntä tuomari totuuden mukaan kaikki kertomaan, mitä hän mahdollisesti tiesi ja tunsi nuoren Ojalan kuolemasta. Magdaleena Jaakontytär pyyhki esiliinan kulmalla silmiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät