Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Oikaisi tulisen jousen olallehen oikealle, asetaiksen ampumahan, ampumahan Väinämöistä. Itse tuon sanoiksi virkki: "Iske nyt, koivuinen sakara, petäjäinen selkä, lyö'ös, jänne liina, lippaellos! Min käsi alentanehe, sen nuoli ylentäköhön; min käsi ylentänehe, sen nuoli alentakohon!"
Vieläpä säteili muutaman ohikäyvän otsalta niin ankara loiste, että sian katsanto siitä hämmästyen ammahti takaisin; ja kovin se oli vihoissaan Jumalalle, joka ei myös häntä ollut ihmiseksi luonut. Koska se viimein oli kylliksi nupisnut ja närisnyt, oikaisi se koipensa, ummisti pienet kyynysilmänsä ja nukkui.
Kun toisen luota tuovat kotiin, niin ovat jo toiset odottamassa. Hän huomasi sanoneensa sen kuin nurkumalla, niinkuin valittamalla vähän mutta oikaisi samalla mielentilansa ja vei sen siihen uomaan, jota se jo kauan oli kulkenut varmasti, tyynesti, horjumatta. Ei siinä ollut mitään nurkumista, ei, päinvastoin oli kaikki niinkuin pitikin olla.
Aiotko väittää meille, että Pomponia ja Lygia vihaavat ihmissukua, että he myrkyttävät kaivot ja suihkulähteet, että he palvelevat aasin päätä, että he surmaavat lapsia ja viettävät mitä riettainta elämää? Varo, Chilon, ettei väitteesi vastaväitteenä kimmahda takaisin omaan selkääsi." Chilon oikaisi kätensä, merkiksi ettei se ole hänen syynsä.
Viimeiseltä hän vaan lauloi ja nauroi; nojautui tuolin selkälautaa vasten, heilutti päätään ja oikaisi jalat suoriksi. »Hallin Jannen rautikko ravaa Kuoreveden jäätä, Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.» »Hallin muori se käveli ja hienolla äänellä itki, kun hänen ainoalla pojallaan oli raudasta hinkselitki.»
Nyt hän oikaisi itsensä ja pyrki kamariin. "Ei, se ei ole totta, ettet sinä siellä enää ole", sanoi hän melkein lujaa hän peljästyi omaa ääntänsä ja istahti hervotonna tuoliin, jossa äiti niin monesti oli istunut. Vihdoin hän rohkaisi mielensä ja meni tyhjään kamariin.
Löfving oikaisi itsensä, loi jäähyväiskatseen vankilan muureihin ja vastasi jäykällä tyyneydellä: Lähtekäämme yhdessä. Miehen täytyy jaksaa kestää kaikkea. Nyt oli kapteenin ainoana ajatuksena päästä tervehtimään rakasta majuriansa. Mutta esteitä syntyi uudestaan.
Qventin, jonka toinen ajatus tavallisesti oikaisi mitä ensimäinen oli rikkonut, joskin usein vasta sitten, kun ensimäinen oli jo sanoiksi puhjennut, punastui tulipunaiseksi sanottuaan jotain sellaista, mikä vanhan, ammatiltaan rauhallisen miehen läsnäollessa saattoi kuulua tyhjältä kerskaukselta; ja kohtuullisena ja ansaittuna rangaistuksena hän päätti nöyrästi kärsiä kaiken sen naurun, jonka alaiseksi oli itsensä saattanut.
Wihdoin oikaisi hän itsensä suoraksi, pisti weitsensä kärjen erääseen keskellä ennutusosastoa olewaan, monisoppeloiseen koloon ja sanoi: "tuossa se on". Sitten hän nousi ylös ja lähti pois, meni entiselle sijallensa, pankolle istumaan ja oli niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, eikä mitään sairasta olisi ollut.
Joukko heitä seurasi, jäljessä ja ympärillä; kaikki olivat uteliaita; naurettiin ja leikkiä laskettiin; "sinuapa suurellisesti otettiin vastaan!" sanoi Lasse ja nauroi. Viimein he olivat tanssituvassa. Leiv oikaisi itsensä suoraksi ja katsoi ympärilleen suurilla kiiltävillä silmillään. Hän oli pitempiä joukossa ja harteva, tanakka kuin tammi, rinta paisui korkealle rikkirevityn nutun alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät