Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Täällä vaaleilla seinäpapereilla verhotussa huoneessa, jonka kaikissa nurkissa nähtiin viheriöitseviä kasveja, voi hän istua päiväkauden katsellen ulos puutarhaan, jonka musta, syyssateiden uurtama maa ja lukuisat puut, alastomat ja ohuet oksat muodostivat harmajassa ilmassa epätasaisia, ääriviivaisia kuvioita näköpiiriin ikäänkuin vaskipiirros laatallensa; siellä täällä näkyi tummaa taustaa vastaan viheriöitseviä puksipuita ja rautatammia, jotka lumenkin alla säilyttivät värinsä puhkaisten valkovaipan terävillä oksillansa.
Huulet ohuet, sellaiset, jotka näyttävät puhuessa liikkuvan vähän jälempänä kuin ääni kuuluu. Liisa kulki keväällä ulkotöissä, eikä Viija olisi tahtonut siinäkään aivan jälelle jäädä. Kovinhan sinä olet vielä nuori, sanoi Reeta. Lue vaan nyt rippikoulun edellä. On niitä sitten omiakin töitäsi, kunhan koulun käyt. Vaan kun Liisakin on ulkotöissä, sanoi Viija. Vaikka, sanoi Reeta.
Ensiksi ajettiin esiin Metsäpirtin kirk'herran musta ori: Hei, 11 korttelia korkea, "mainion juoksijan Alarikin vävyn poika." Tohtori tähysteli sitä portailta ja mutisi partaansa: "mainion juoksijan Alarikin , jaha, näkeehän sen. Vähän liika jyrkät lautaset, ohuet vuohiaiset ja pitkät kyljet." Sitte huusi hän kovasti: "hyväksytään, numero yksi!"
Kun asioimisto eräänä iltana surisi väkeä täynnä tuli pääluukulle eräs pitkä, velton ja ylhäisen näköinen nuori mies, jonka katse oli ivallinen, kasvot kalpeat ja vähän turvonneet ja ohuet viikset sirosti kierretyt. Hän tahtoi puhutella Tom Lewista.
Ohuet harjat heittivät nopean venhon niitä puhkoessa toinen toisensa jälkeen kylmät tyrskyt vasten Mirandan kasvoja, kastaen hänet ja syytäen kanoottiin suuren sangollisen vettä. "Ohhoh!" hengähti Miranda yllätettynä ja ravisti hiuksiaan hurjasti nauraen. Tämän jälkeen oli satakunta syltä tyynempää vettä ja Taavi laski varovasti rantaan. "Meidän täytyy mennä maihin ja tyhjentää vene", hän sanoi.
»Olisit sanonut minulle kaikki, isä.» »Minä pelkäsin sinua, Knut. Ja minä luulin, että sinä mieluimmin tahdoitkin pysyä ulkopuolella.» »Hävetä minun täytyy, että olen antanut sinulle syytä siihen luuloon», Knut sanoi ja syleili äkkiä isäänsä. Holt pani ehdottomasti kätensä ristiin. Hänen ohuet huulensa vapisivat. Hän ei uskaltanut liikkua.
Vanhus kyllä käsitti asian ja teki sitte lakkaamatta ivaa serkku Leubelfingistä. Kesän lopulta aina elonkorjuun loppuun ja siihen kylmään aamuun asti, jona ensimäiset ohuet lumihöytyvät tanssivat teillä, ratsasti paashi Leubelfing risti-isänsä eversti Ake Totin vieressä kaikkialla edestakaisin, niinkuin sodassa sattuu.
Harvat ohuet hiukset ympäröivät hänen paljasta, hiuksetonta kiirettänsä, otsansa oli korkea, nenänsä pitkä ja suippuinen, huulet laihat ja toisiinsa likistetyt, posket laihat, leuka pitkä. Näille jotenkin rumille kasvoille antoivat hänen kirkkaat, terävät silmänsä eriskummallisen muodon.
Hänen pitkulaiset kasvonsa, joissa loisti pienet, vilkkaat silmät, eivät olleet vastenmieliset, mutta niitä rumensivat ohuet huulet ja viekkauden ja ahneuden piirteet. Hän oli puettu mustaan villaleninkiin ja hänellä oli mustat käsineet, musta myssy, jossa oli keltanen nauha ja hän näytti sellaiselta kunnialliselta talonpoikaisvaimolta, joita aina näkee kirkoissamme.
Kreivitär ei vastannut, vaan koko hänen kasvonsa muuttuivat tavalla, joka muutamassa silmänräpäyksessä näytti tehneen hänen kymmenen vuotta vanhemmaksi. Ohuet huulet pusertuivat kokoon, iho tuli kalman kalpeaksi vihasta ja äsken niin haaveksivat silmät iskivät kylmän katseen Gabrielleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät