Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Minun mielestäni jalostamme kauppaa yhtä hyvin me talonpojat." "Noh! noh! miss Marguerite" sanoi Obenreizer. "Muistakaa että puhutte ylpeässä Englannissa." "Minä puhun ylpeällä totuudella" vastasi hän ja asettui jälleen levollisesti työhönsä "enkä ole Englantilainen, vaan Sveitsiläisen talonpojan tyttö." Lauseessaan oli jotaan, asiata päättävää, jota vastaan Vendale ei tahtonut väittää.
Hän ei ollut tähän asti tietänyt paljoa muuta, kuin että Obenreizer koko päivän oli istunut miettiväisenä hänen vieressään ja useasti katsellut häntä tutkivilla silmäyksillä. Mutta kuin hän horroksistaan tointui, ei istunutkaan enään Obenreizer hänen vieressään.
"Odotatteko vielä mitään?" kysyi Bintrey. Obenreizer viittasi ruskeaan ovehen. "Kutsukaa heidät vielä kerta tänne", vastasi hän. "Minulla on vielä vähä sanomista heidän läsnä-ollessa, ennenkuin menen matkaani." "Sanokaa se minulle. En kutsu heitä enään." Obenreizer kääntyi maitre Voigt'iin.
"Pelkkää puheen ja sydämmen avoisuutta eikä mitään kerskaamista!" sanoi Obenreizer. "Te itseänne liioin huoletatte; minähän se muutoin aloitin.
Katsoa tuijottaen vihollistansa tuimilla silmillä, sammalti Vendale seuraavaiset katkennaiset sanat: "Ei se saa tapahtua pettänyt vainajan luottamusta väärät vanhemmat vääryydellä peritty omaisuus tutkia asiaa." Päänsä painui rintaan, ja hän vaipui taas maahan ihan kuilun partaalle. Vaan Obenreizer rupesi heti ahneilla kynsillään koperoimaan hänen povi-taskussaan.
" ja lopuksi kirjoittaa," lisäsi notari muuttaen suurta nuuska-toosaa toiseen paikkaan, hakeaksensa kirjettä paperein joukosta, "että hän tahtoo itse tulla tarkemmin puhumaan asiasta minun kanssani." "Oikeenko totta?" sanoi Obenreizer vähän kummastellen. "Noh, sanokaapa ajatuksenne. Eikö minullakin ole laillisia oikeuksia?" "Varmaan, poikaseni, varmaan!" vastasi notari.
"Tosiaan en ymmärrä teitä; minä olen niin typerä." "Nuori herra Wilding," selvitti Janne suosiollisesti, kyllä Margueritelle yhtä käsittämättömästi, "muutti onnen ennenkuin otti nuoren Yrjö herran osakkaaksi kauppaan. Sen sanon suoraan ja sen saatte nähdä. Vaan tulkaa te, miss Obenreizer, ja laulakaa onni tänne, niin se ei voi tehdä vastusta."
Sallikaa meidän myös käyttää tätä tilaisuutta erittäin esitelläksemme teidän suosioonne herraa Jules Obenreizer'iä' Se on mahdoton!" Wilding katsoi ylös äkkinäisellä pelästyksellä ja sanoi: "Mikä on?" "Mahdoton nimi" vastasi kumppalinsa huolettomasti. "Obenreizer! Kah! missä minun on olleet ajatukseni? Nyt muistan; kun hän matkusteli veljen tyttärensä kanssa." "Veljen?"
Vastaa ensi postissa, hyvä siskoseni, lupaatko ruveta liittoon meidän kanssa!" "Salaatteko vielä sen nimen, joka kirjoitti tämän kirjeen?" kysyi Vendale. "Säästän nimen viimeiseksi," vastasi Obenreizer, "ja ryhdyn nyt toiseen todistukseeni, ainoastaan pieni paperi-lippu, niinkuin näette, ja sen Sveitsiläisen notarin käytettävä, jonka oli määrä kokoon panna asia-kirjat.
Obenreizer seisoi keskellä lattiata peukalot liivinlakkareissa ja kasvot sumussa. "Hän sanoi tuolla alahalla, miss Obenreizer," lausui Vendale, "että mailma on niin pieni, ettei voi toinen välttää toistansa. Minä olen päin vastoin havainnut sen olevan liiaksi suuren, siitä asti kuin viimeksi teitä näin." "Oletteko siis matkailleet hyvin kaukana?" kysyi tyttö.
Päivän Sana
Muut Etsivät