Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hän oli nukkunut vasta kaksi tuntia kun joku taas nykäisi häntä olkapäästä. Hän katsahti herättäjään ja tunsi kohta pulskasta vartalosta sekä syvästä äänestä, että siinä oli Cameronilaisten päällikkö. »Minulla on teille sanomia», virkkoi tämä, »jotka kyllin maksanevat nousemisen ja kuulemisen vaivan.»
Penkin loukossa venyi makuullaan pitkä pojanroikale, rikkinäiset, oikein kerjäläisen vaatteet päällä: kaikkialta paistoi aatamin nahka. »Iikka», virkahti sängyssään Vennu, »pudota lattiaan se Kaapo siitä penkiltä, vedä tukasta.» Iikka, pojanroikale hänkin, mutta arvoltaan talon renki, meni oitis, tarttui Kaapon pitkiin hiuksiin ja nykäisi lattiaan.
Mutta silmät sattuivat katsomaan akkunaan ja ulkona huurteisissa puissa näkyi outo valo, kuin lyhdyn värähtelevä loimo. Samassa tuli mieleen että nyt ei ole kukaan lyhty kädessä liikkumassa. Siksi hän säikähtäen hyppäsi ylös, mutta tuntui peloittavalta mennä ulos niin, nykäisi isäntää olkapäästä ja virkkoi hätäisesti: »Mooses... Mooses! Kuule Mooses!» Mikä nyt?
Hän nykäisi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien perillä ja lisäsi: »Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!» »Eihän niitä tiedä!» myönsi Antti, mutta puolusti kumminkin taas: »Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...»
Välistä kuitenkin hiljaisina hetkinä alkoi karvastelun tapaista tuntua kurkkulaessa ja sydän se silloin nykäisi itkun hereille.
Toverit olivat hyvästelleet Heikin puoleksi säälien: "Kyllä taitaa sinun sentään tulla ikävä täällä ainakin ennenkuin eukolliseksi pääset? Lähde pois Helsinkiin! Ja niin Fannykin: Jos teidät kova ikävä joskus valtaisi, niin tervetuloa Helsinkiin! Ja kun hevonen jo nykäisi rattaat liikkeelle, hän vielä oli katsahtanut taakseen ja nyykäyttänyt merkitsevästi päätänsä hymy huulilla.
Rinnalle istui Mooses ja nykäisi Nellaa, joka tapansa mukaan, muistamatta nykyistä laihuuttaan, lähti pitkin askelin juosta hölkyttämään järvelle vievää tietä, niin että valkoinen harja hulmusi ilmassa.
Anna taisteli saadakseen ääntä suustaan, mutta ei voinut sitä; hän likeni Bård'ia ja nykäisi häntä käsivarresta kuiskaten: "Mitä on tuo?" Silloin heräsi Bård kavahtaen ja remahti kammottavaan nauruun vastaten: "Minä olen paholaiselle luvattu".
Hän näki sen huomion, minkä herätti, kulki reeltä reelle, miesryhmästä toiseen, hintoja kysellen ja tuttavia puhutellen. Silloin tällöin nykäisi häntä joku kauhtanan liepeestä, veti hänet syrjään ja puheli kuiskaten ja salaperäisesti hänen kanssaan. Hänen erään reen luona seistessään ajoi siitä sivu täyttä karkua muuan torniolainen poromies.
Ei se käy laatuun, ne ovat noitten herrojen matkatarpeita ja minun huolenani on pysyttää ne matkassa. Isäntä ei ollut sitä kuulevinaan, hän oli juuri saanut hevosensa aisoihin, kun kaksin käsin nykäisi ruskean huopahatun päässään aivan korviin asti, niin että suuret korvat ja päivän paahtama paljas paksu niska näkyi hatun liepeitten alta.
Päivän Sana
Muut Etsivät