Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Toisistansa mitään tietämättä jo kymmeneen vuoteen, olivat he kumpikin rouvansa kanssa tulleet Helsinkiin. Muutamia päiviä Helsinkiin tulonsa jälkeen istui herra Nikkinen kylpylän salissa, odotellen vuoroansa ja sillä välin lukien sanomalehteä. Kotvasen kuluttua tuli sinne herra Rikkinenkin.
Herrat Nikkinen ja Rikkinen olivat olleet koulutovereita, hyviä ystäviä, mutta, niinkuin usein tapahtuu, olivat he eronneet eri haaroille, muistellen tosin toisiaan, mutta tietoja toisistansa saamatta. Sortavalan ja Porin väli onkin jota kuinkin pitkä ja hankalakin, ennenkuin kaikki aikeissa olevat emä- ja haararadat meidän maassa alkavat siunatun vaikutuksensa.
Runnipuistossa söivät he pulskan päivällisen, saivat paljon uusia tuttavia ja, ruoan sulamisen edistämiseksi, menivät heittämään keiloja. Kello oli 10 j. pp., kun tuo Olympian leikki päättyi. Kaikki olivat peräti iloisella tuulella, herrat Nikkinen ja Rikkinen kaikista iloisimmalla.
Ei muuta neuvoksi kuin röykytettiin masinisti ylös. "Laita kaupunkiin meidät," sanoi Nikkinen, ja Rikkinen sanoi samalla lailla. "Kuka hullu sinne yöllä menee? Minä tahdon maata. Hyvää yötä, herrat!" vastasi masinisti haukotellen ja, käännyttyään toiselle kupeelle, nukkui kuin tallukka.
Asia on nimittäin se, että joka kylpymatamilla on määrätyt alituiset kylpyvieraansa, ja Rikkinen sekä Nikkinen sattuivat saamaan saman, tietysti itse siitä vielä mitään tietämättä. Matami sekoitti nuo niin läheiset nimet ja oli kotvan aikaa neuvotonna, mutta pian hän keksi keinon. Hän lausui kovaa: "Nyt on amme valmiina, herra ... hm ... ikkinen." "Jaha!
"Mitä?!" "Rikkinen se on, teidän palvelukseksenne. Entäs teidän?" "Nikkinen." "Mitä?!" "Nikkinen se on, teidän palveluksenne." Ja kaksi -ikkistä katselivat toisiinsa tarkasti. "No, koira vieköön, sinäkös se olet?" huudahti viimein Rikkinen. "Ihan oikein, mutta jollet sinäkin ole sinä, niin annan sormen kädestäni!" "Ystäväni armas!" "Oma viljon veljyeni!" Ja kaksi -ikkistä syleilivät toisiaan.
Ja kylpymatami ei ole kuuna päivänä niin hartaasta kädestä valellut kylpyvierasta, kuin nyt Nikkinen Rikkistä ja Rikkinen Nikkistä. "Veliseni," virkkoi Nikkinen, sittenkuin kumpikin oli tarpeeksensa valellut ja valeltu. "Tohtorin määräystä myöten pitää nyt kävellä kokonainen tunti. Emmekö menisi Alppilaan? Sinne on pari virstaa, takaisin toinen mokoma, siinähän saisimme jutella yhtä ja toista."
"Mitä kuuluu, ystäväni?" sanoi Nikkinen nauraen Rikkiselle. "Kiitos, hyvin vain, kuinka itse jaksat?" Ilta vietettiin varsin hauskasti. Ylioppilas oli oikein sukkela, ja virkamies osasi jutella sanomattoman paljon hauskaa ulkomaisista kylpylaitoksista, joissa hän joskus oli käynyt erityisiä asioita varten.
Illalla istui Runnipuiston verandalla erään pöydän ääressä herra Nikkinen rouvansa kanssa; pian liittyi seuraan myöskin ylioppilas ja virkamies. Herra Nikkinen oli peräti hyvällä tuulella. Emelie pyysi
Voi rouva parkoja, kun jäivät koko päiväksi yksinänsä ikäviin! niin huokaa ehkä joku. Ei heillä ollut hätääkään. Ihmeellinen sattumus laittoi näet asiat niin, että rouvat Nikkinen ja Rikkinen olivat vanhoja koulukumppaleja ja mikä vielä kummallisempaa olivat kohdanneet toisensa myöskin kylpylaitoksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät