United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän lempeän vastauksen rauhottamana Burbo lähti huoneesta ja pujahti sisähuoneeseen. »Vai niin, nuo hyvät herrat tulevat koettelemaan lihaksiamme», Niger sanoi. »Kuka sitä on kertonut, emäntäiseni?» »Lepidus. Hän tuo mukanaan Klodiuksen, Pompeijin varmimman vedonlyöjän, ja nuoren kreikkalaisen, Glaukuksen.»
"Kyllä minä taas hänen turvallisuudestaan vastaan, kun vain saan hänet kotiin Corioliin," vakuutti Niger. Siihen neuvottelu päättyi. Niger läksi majataloon väkensä luokse. Nazarius kätki tunicansa alle kukkarollisen kultaa ja palasi vankilaan. Vinitiuksen edessä oli levoton, tuskallinen, toivon ja epätoivon vaiheilla häälyvä odotuksen päivä.
Nyt, vanhus, rukoile jumalia, ettei voittajana ensinnä selviydy kumpikaan noista roomalaisista eikä liioin tuo jättiläinen Niger!» Vanhus istui jälleen hiljaa ja peitti käsillä kasvonsa. Taistelu ei nyt liikuttanut häntä lainkaan, sillä Lydon ei nyt ollut mukana. Mutta muuan ajatus hänet jähmetytti taistelu oli sittenkin ratkaiseva Lydoninhan piti asettua ensinnä kaatuneen tilalle.
Mustat leijonat käyvät väliin meitä tervehtimässä, kotkat lentävät hitaasti päittemme päällä, virtahevot kolmen ja neljän eläimen suuruisissa joukoissa leikkivät kömpelön viehättävinä hämärän aikana virrassa kuin kylpevät neekerilapset. Mutta me olemme etupäässä maanviljelijöitä, kenttien kuninkaita, kun Niger on vetäytynyt takaisin hedelmöittyään ne.
»Miksi yritänkään muuta peliä kuin arpanappuloilla?» Klodius mutisi itsekseen, »tai miksei yhtä gladiaattoria voi lyijystä valaa?» »Hyökkää, Sporus! Nyt, Sporus!» roskajoukko huohotti, kun Niger äkkiä pysähtyen oli heittänyt verkkonsa ja taas epäonnistunut. Hän ei ollut tarkoin laskenut aikaa Sporuksen miekka leikkasi syvän haavan hänen oikeaan reiteensä.
Hän hypähti ylös, kumartui eteenpäin ja seurasi kädet ristissä taistelun kulkua. Suurinta huomiota herättivät ensin Niger ja Sporus, sillä sentapainen taistelu oli seurauksiltaan mitä vaarallisin ja vaati ottelijoilta mitä suurinta kätevyyttä. Taistelijat olivat aluksi melkoisen kaukana toisistaan.
"Niger, mittaamattomat alueet ... kerro meille niitten äärettömyydestä." "Niger, se hyvä jättiläinen, on kaikkein meidän isä siellä. Minä olin tuskin kahdeksan vuotias, kun minun vanhempani jättivät Senegalin epäviisaan rohkeuden ja mielettömän toivon vallassa; he olivat saaneet päähänsä matkustaa Sudaniin kuin sen valloittajat.
Minun isäni on saman pilkan esineenä, saman halveksivaisen säälin esineenä, sillä ihmiset odottavat, että Niger jonakin päivänä vie meidän kylämme, ell'ei joku kuleksiva neekeriheimo ole sitä ennen tappanut ja syönyt meitä. Mutta minä olen aivan rauhallinen, me tulemme voittamaan niinkuin tekin olette voittaneet, sillä hulluus, joka ilmenee työhalussa, onkin jumalallista viisautta.
»En ole rahanahne», Lydon sanoi ylpeänä ja vetäytyi huoneen toiseen päähän. »Mutta en näe Burboa, missä on Burbo? Minun täytyy puhua Burbon kanssa», Klodius huudahti. »Hän on tuolla sisällä», Niger vastasi viitaten vastapäätä olevaan oveen. »Ja missä on Stratonike, se vanha hyväkäs?» Lepidus kysyi. »Mitä? Hän oli juuri täällä ennenkuin te saavuitte.
»Annan anteeksi erehdyksen», Sosia vastasi alentuvasti, »erehdys syntyi helposti. Minä ja Niger olemme jokseenkin yhtä ruumiikkaat.» »Haha! Sepä mainiota. Jos Niger kuulisi puheesi, kuristaisi hän sinut.» »Teillä arena-sankareilla on varsin epämiellyttävä tapa haastella asioista», Sosia huomautti. »Muuttakaamme puheenaihetta!» »Vah!