Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tee se, nyt heti, tällä hetkellä aivan! Elä viivyttele, lähtään pian, pian ennenkuin he palajavat tuolta niemeltä! MAUNO. Mitä on tuo puhe? Ooh niin, olenko järkeni menettänyt, vai paha henkikö minua yhä syvemmälle vajottaa? MAUNO. Pilkkaako sinä minusta teet, vai ? ANNA. Niin, tietysti, etkö sitä kohta ymmärtänyt. Olen niin leikkisellä tuulella. Todeksiko sen otit?
Tungettuaan 60 etel. leveysasteelle, kääntyi Cook koilliseen ja saapui Hyvän Toivon niemelle maaliskuussa v. 1775. Siellä sai hän Adventurin kapteenin Furneaux'in jättämän kirjeen, jossa kerrottiin tuo edellä mainitsemamme kymmenen Englantilaisen surullinen kuolema Uuden Seelannin rannoilla. Furneaux itse oli purjehtinut Hyvän Toivon niemeltä Englantiin, jonne hän saapui heinäkuussa v. 1774.
Yli tulee, huutaa lukkari vastaan, pyörähtäen kyljelleen männyn juurella. Taikka ainakin parikymmentä tulee suorastaan linnun tietä. Ja suorastaanpa se ääni kulkee, ei se mutkia nakkele. Niin, akka oli Pekalla semmoisen matkan päässä, mutta sille tämä vain täältä niemeltä huusi, että: »huhui, akka, tuoppas ne jouhikkaat!» Ja akka vastasi sieltä että »tuon, tuon» ja toi.
"Niin teit Niemeltä tullessakin!" "Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa. "Antaapa olla jos minä sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan jälkeen mitään perintöä?" "On rahaa neljäkymmentä markkaa ja kolmeviikkoinen poika." "Missä se poika on?" "Sängyssä." Siellä se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silmät päässä.
Kun valkea rupesi hämärtämään, meni osa nuorisoa niemeltä etsimään risuja lisää; toiset lähtivät järvelle Vihtorin veneellä, josta pian kuului laulu: "On tyyni yö". Meidän täytyy vastata heille sanoi asessori Bergendahl, kun nuoret palasivat tuoden suuret kantamukset risuja. Mitä sitten laulaisimme? Suomen laulun!
Harmistuneena huusi silloin jättiläinen tuolta niemeltä tyttärelleen, että tämä toisi hänelle verkot ja tuota pikaa tyttö harppasikin kankaan poikki. Siitä on vielä sananlaskukin olemassa, että »kun hukka huusi Huhuinniemessä niin ääni kajahti Kajavansalmelle». Kadehdittava emätti!
"Lienee lähes neljäkymmentä vuotta takaperin. Maamme oli jo joitakuita vuosia ollut Venäjän vallan alla. Eräänä kesänä Elokuussa läksin lehtikerppuja taittamaan lampailleni talvi-eläkkeeksi. Niitä aina niemeltä saatiin ja senvuoksi nytkin päätin soutaa lahden poikki. Päivä oli lämmin ja ihana. Kävelin, lauleskelin, lehdeksiä taittelin, ja jouduin vihdoin tuolle vanhalle talon sijalle. Petäjät kasvoivat tiheästi sen jäännöksillä ja uuni-kummuilla. Yht'äkkiä ilmestyi viereeni mättäälle ikivanha maankarvainen ämmä. Oliko hän maasta noussut, vaiko pilvistä pudonnut, sitä en voi sanoa. Kohta hänen toki älysin ihmiseksi, moni muu olisi häntä kyllä voinut luulla maahittareksi. Hän alkoi puhua vieraalla murteella, ja värisevällä äänellä pyysi hän minulta leipää ostaa, osoittaen hopearuplaa.
Ja tuskin oli tämä tehty, kun vahvasti miehitetty vene lähti laivan kupeelta ja laski Annilaan päin, nähtävästi estääksensä pakolaisia palaamasta niemeltä manterelle ja isolle Rauman kaupunkiin vievälle maantielle. Elias naurahteli seuratessaan kalliolta vainoojainsa aikeita. Viimeinen solmu! jupisi hän, purki solmun ja nakkasi nuoran kauas luotansa metsään.
Aina niemeltä ja pienestä kylästä etempää etelästä päin tuli niitä hiljakseen pitkin rantaa, niin että viimein kasvoi pieni, tiheään sullottu laivasto pikku aluksia, jotka hankasivat ja sysäsivät toinen toistansa ja tunkeutuivat toistensa väliin kuin iloisessa kansanjuhlassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät