Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Ester kääntyi päin ja tunsi kapteeni Neptunus Gastin, jolla oli mahdottoman iso röyhelö rinnassa, kukkia hatussa ja monenlaisia muita helyjä yllään, niin että hän oli kuin juhlatilaisuutta varten koristettu keularaaka. Ester inhosi kapteenia, mutta nykyisessä asussaan oli tämä siihen määrin hullunkurinen, että Ester remahti nauruun, jota hän ei ensinkään huolinut salata.
Tää riittää. Hyvää yötä! Kätes, Antonius! POMPEJUS. Ensi koitos maalla. ANTONIUS. Niin oikein! Kättä päälle! POMPEJUS. Oi, Antonius, Sull' isäni on talo, mut, ei, nythän Olemme ystäviä. Tulkaa purteen. ENOBARBUS. Varotkaa putoomista. MENAS. Kojuuni tulkaa. Hei vaan, rummut soimaan, Ja torvet, huilut, hei! Neptunus kuulkoon, Kuin raikkaast' isoisia hyvästellään! Soittakaa, soittakaa, sen vietävät!
Te olette itse kosinut Esteriä, ja sentähden te valehtelette! jupisi hän hammastensa välitse ja tarttui kapteenia kovasti käsivarteen. Minä olen kosinut tytön rahoja, sanoi Neptunus, ja kuultuani, ettei hän mitään saa, helpotin minä köyttä.
Menomatka oli ollut pitkä ja myrskyinen. Mutta Tukholmaan tultua näytti kaikki muuttuneen. Sillä paluumatka oli ollut niin nopea ja onnellinen, ettei semmoisesta oltu kuultu puhuttavankaan moniin aikoihin, ja sen jälkeenkin huomasivat merimiehet, jotka aina ovat taikauskoista väkeä, että joka kerta kuin Neptunus Gast oli laivassa, oli sillä alinomainen myötätuuli ja erinomainen onni.
Hän oli tuskin ennen nähnyt sormusta, eikä koskaan pitänyt sitä kädessään. Nyt hän katseli sitä päivää vasten. Kuinka se olikaan kummallista tekoa! Kuinka kummallinen olikaan sen himmeä loiste! Ja nuo kirjaimet, joista hän niin usein oli kuullut puhuttavan, kuinka selvästi voikaan ne vielä erottaa sormuksen sisäpuolella. Häntä puistatti, kun hän muisti Neptunus Gastin.
Päivän Sana
Muut Etsivät