Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Jotenkin vapaaehtoisesti se sen vuoksi alistuikin sen raskauttavan, joskin kunniakkaan ikeen alle, jonka Napoleon I ennen pitkää Gallian kansan kannettavaksi laski. Olihan toki valtakunnan ruorissa taas mies, joka tiesi mitä tahtoi, niin että ehkäpä hänen kanssaan turvallisempi aika oli koittava, mietittiin.
Vasta Fredrik II keksi ja Napoleon täydensi sen joukkojen asettelutaidon, joka on otettu uudemman sotataidon perusteeksi. Mutta Kaarle XII, "viimeinen ritari", taisteli vielä vanhaan ritaritapaan, ja vaikka Kustaa II Aadolf oli opettanut hänelle periaatteen: kaikki yhden edestä! lisäsi hän siihen, Tiberupista alkaen Fredrikshalliin asti, mielilauseensa; yksi kaikkien edestä!
Ranska oli nyt äkkiä kohonnut Euroopan ensimmäiseksi valtioksi ja Napoleon suuren veljenpojan edessä oli Venäjän mahtavan tsaarinkin täytynyt nöyrtyä.
Sitä mukaa kuin Napoleon kiihtyi ajatuksissaan, hänen äänensä kirkastui, hän astui kiivaammin, ja hän tarttui sormin oikean kätensä kalvostimeen, ja nyki käsivarttaan aivan kuin kouristellen, joka tapansa oli niin omituinen hänelle.
Siinä puheessa, jonka Napoleon kokoutuneelle eduskunnalle piti 22 p. tammikuuta 1853, antoi hän sydämmensä valitusta mitä kauneimman, eikä suinkaan liioitellun kuvan lausuessaan m.m. seuraavat sanat: "Ollen ranskalainen mieleltään, kasvatukseltaan ja muistoiltaan, hänen isänsä kun aikoinaan vuodatti vertansa keisarikunnan edestä, on hänellä espanjattarena se etu, ettei hänen perheellensä Ranskassa tarvitse antaa kunnian- ja arvonylennyksiä.
Niinmuodoin tulin itse syypääksi tähän mullistukseen, "sattumain oikkujen" kautta, kuten Napoleon niin sattuvasti kutsui sitä vanhaa, tuttua logiikkaa, jonka mukaan sen, joka sanoo a, täytyy myös sanoa b, ja sen joka sanoo b, täytyy sanoa koko kirjaimisto.
Taittuessa vuosisa'an Lassi läksi Eurooppaan: Kulki Venäät, Puolat, Tanskat, Preussit, Itävallat, Ranskat. Paljon lienee saanutki Satuloita kaupaksi: Sota syöpi satuloita, Niinkuin niissä istujoita. Väsynyt kun Tuoni on, Voitettu Napoleon, Lassi Pohjaan palauupi, Vanhaan Suomeen asettuupi. Lassi oli kunnon mies, Luvun, kirjoituksen ties, Valtakielet hältä luisti, Ruotsin lait hän vielä muisti,
Napoleon ei Helenan saarelle jää, eipä hän Elbaankaan jäänyt«. «Minä en voi kumota ajatuksiasi, mutta en myöskään tunnusta omiani kumotuksi. Napoleon on konna, murhaaja, maailman suurin peto, josta Jumala varjelkoon meitä!« «Hiljaa! Vaiti!« huusi parooni ja hypähti seisaalle. Näin riitelivät vanhat herrat. Ulkona laskivat nuoret leikkiä.
Sanan syttävän sattumalta joku peruukki lausui, kun olit siirtänyt puheen ihmiskuntoon, joku lausui: "Napoleon, oli kumma mies se, kumma sydänkin hällä: se harvempaan kuin normaali-ihmisen löi, vain neljäkymmentä kertaa joskus, niin väitetään."
"Muuan ukon lempiaineista; minä en milloinkaan häntä kohdannut sekaantumatta Napoleon nimeen, joko se sitten sopi tahi ei; mutta, yhtä hyvä, hän alkaa ja sinä pitkität". "Sinä luulet siis?" "Ei, minä en luule, kunnon veljeni, minä tiedän ... nyt minä tiedän tiet. Tule nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät