Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kaikki rakastivat häntä hänen mallikelpoisen elämänsä tähden, ottamatta lukuun sitä, että Ristikirkon pappi joskus häneen suuttui hänen hiljaisen ja peräytyvän käytöksensä takia, luullen sen tulevan ylpeydestä. Minä, joka tunsin miehen aikaisemmat kohtalot ja suhteet, ihmettelin pikemmin sitä nöyryyttä, jota hän pienessä virassansa osoitti, hän, joka oli niin monta maata hallinnut.
Raha oli Hegion jumala. Miljonain valtava hallitsia oli hänestä miltei jumalallinen olento. Koko hänen käytöksensä muuttui. Hänen kasvoissaan ilmestyi mitä suurinta ja ilkeintä nöyryyttä. Cineaskin kummastui tästä muutoksesta. "Jalo Cineas", sanoi hän, syvästi kumartaen tämän edessä, "minä olen pahasti sinua loukannut.
"Kun kasvan aikamieheksi" sanoi kerran nuori Braunschweigin prinssi Leopold "tahdon auttaa köyhiä, tahdon antaa heille kaikki rahani, joita en välttämättömästi tarvitse. Minua huvittaa suuresti antaa köyhälle almuja ja nähdä kuinka hän siitä iloitsee ja kiittää minua kyynelet silmissä. Kuitenkaan en pidä siitä että ihmiset osoittavat kovin suurta alammaisuutta ja nöyryyttä minua kohtaan.
IMOGEN. Kuolemassa ei voi tuskaa Kovempaa olla. CYMBELINE. Sinä epäkelpo, Mun oisit voinut nuorentaa; nyt vuoden Ikääni lisäät. IMOGEN. Isä, kiukull' älkää Pilatko itseänne; vihanne Ei minuun pysty; kaikki pelot, tuskat Sulompi tunne voittaa. CYMBELINE. Armotonko? Nöyryyttä vailla? IMOGEN. Epäilyksess' aivan Ja vailla toivoa, siis armoton. CYMBELINE. Sa kuningattareni ainoon pojan Olisit saanut.
"Minulleko?" sanoi pastori kovin säpsähtäen ja lisäsi sitte nöyryyttä ja itserakkautta sekoittaen: "Eipä totta toisen kerran olekaan semmoiset naimiskaupat apupappi-paran osaksi aiotut." "Miks'ei? Apulaisesta voi tulla rovasti, vieläpä aikaa voittain."
Hän osoittaa nöyryyttä ja kiitollisuutta rehellisesti ehkä; minä toivon niin mutta hänen asemansa on todella mahtava, ja minä pelkään, että hän kovalla tavalla käyttää tätä valtaansa". Minä sanoin, että hän oli ilkeä koira, ja mieleni oli oikein hyvä, kun tällä hetkellä sain sanoa sitä.
Kyyneleet ja ne näyttivät olevan totisen syntein katumuksen vaikuttamat juoksivat kuitenkin pitkin hänen vaipuneita kasvojansa, ja tuskin kuultavalla äänellä pyysi hän opettajaansa rukoilemaan hänen edestänsä, että Jumala antaisi hänelle anteeksi ja loisi hänelle uuden sydämen sekä opettaisi häntä elämään uutta elämää. Koko hänen tapansa osoitti nöyryyttä ja syvää vakaisuutta.
Vallan rakkaudesta Hän ne kaikki saapi. Samoin sielu armosta Armon omistaapi. Omasta ei voimastaan Koskaan käänny ketään. Jumala vain armostaan Parannukseen vetää. Lapsist' ensin oppios Nöyryyttä siis tätä: Armo usko! Ansios, Koko itses jätä!
"Niin, niin", sanoi Tore, "arvelinpa vaan ett'ei haittaisi muistaa, että ollaan syntisiä, ja rukoilla suurempaa nöyryyttä; meillä on paljon, josta meidän tulee vastata". "Niin vastatkoon sitten jokainen puolestansa", vastasi Marit. "Hyvä olisi jos voisimme", sanoi Tore, ja siihen keskustelu päättyi. Ylimalkain ei Marit'illa ollut paljon tekemistä kirkon kanssa.
Toverit tulivat häntä onnittelemaan ja osoittivat jo tervehtiessään niin suurta nöyryyttä ja kainoa ihailua, että Selmaa ensin kummastutti. Mutta hän huomasi samassa, mikä siihen oli syynä. Olihan hän lehtori Hellmanin morsian ja semmoisena siis osallinen siihen kunnioitukseen, jota häntä kohtaan tunnettiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät