Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Näkyisikö sieltä Juutaan maa, jossa ennen Vapahtaja syntyi enkelitten veisatessa? Pilvetkin siellä toisin ajoin niin kirkkaana kiiltävät, että luulisi taivaan sieltä aukenevan." Ja taaskin katseli tyttö minua kirkkailla silmillänsä niin lapsellisen näköisenä.
Olin veneeseeni oikein tyytyväinen, kun se kymmenen pitkän työpäivän jälkeen valmistui. Veneen valmistuttua lähdin seuraavana aamuna Latvajoen saarta tarkastamaan. Olisihan hauskaa nähdä, näkyisikö enää mitään merkkiä, joka osoittaisi, että Sitka-vaarin kertomuksessa oli jotain perää.
Siitä hetkestä saakka tunsin olevani pelastettu; tirkistelin tapinlävestä, joka sattui olemaan akkunoihin päin, näkyisikö ketään tulevan. Odotin vähän aikaa, ja minuutit olivat mielestäni tunnin pituiset. Ei ketään tullut. Hiivin siis jälleen ulos ja hiljaa pitkin rakennuksen seinämiä, ja niin pääsin kyökin ovelle, josta pieni salaportti johti kadulle.
Korkeimmalla kohdalla seisoessani katselin, näkyisikö muita saaria, jotka olisivat asuttuja; mutta ei näkynyt mitään muuta kuin merta ainakaan ei näin pilvisellä säällä.
Turhaan katselin näkyisikö pikku Annia nurkan taitse tulevaksi vihreine korineen. Vähän ajan päästä tuli kuitenkin eräs vanhanpuoleinen vaimo kantaen samaa pientä pärekopsaa, jota pikku Anni niin usein oli tuonut. Vaimon laitellessa kuppia ja kahvea kaataessa tarkastelin minä ukkoa enkä viimein malttanut mieltäni hillitä, vaan aukasin akkunani. "Missäs pikku Anni nyt on?" kysäsin ukkoon katsoen.
"Kuule, Antti, tämä näyttää pahalta", tuumaili Pekka; "meillä on tuskin mitään syötävää; kaikki linnut ovat nyt nietosten sisässä; ei mikään liiku ennen kuin paha sää on ohi, kenties sentään kiirunat", keskeytti hän itse oman puheensa. "Nyt täytyy mennä tunturin reunalle katsomaan, näkyisikö niiden jälkiä. Otapa, Antti, ansat, niin koetetaan."
Seisahti lattialle, katsahti huoneen ympäri näkyisikö mitään korjattavaa, johdatteli mieleensä olisiko ulkona tai huoneessa mitään epäkunnossa, mutta ei hän mitään senlaista keksinyt. Räntäsateisen myrskyn pelottava jyrinä kuului nurkista, kellon yksitoikkoinen soinnuton käynti kuului seinältä, jonka vanhuudestaan tummuneet kasvot osottivat myöhäistä yötä.
Raskaalla mielellä varustin laukkuuni muutaman päivän eväät, heitin pyssyn olalle, lukitsin oven minusta tuntui, että se oli nyt lukittava ja lähdin matkalle. Matka kului hitaasti, sillä minun täytyi noudattaa mitä suurinta varovaisuutta pysyäkseni salassa. Soudin hiljaa, tähystellen, kuten intiaani kanootissaan, näkyisikö missään merkkiä ihmisten läsnäolosta.
Henrikiä rupesi niin itkettämään, että hänen piti painaa kasvonsa tyynyyn tukahuttaakseen tyrskähdykset. Ikäänkuin paetakseen sitä rajatonta surua, joka häntä uhkasi, hän katsahti vaistomaisesti ulos, näkyisikö siellä yhtäkään tähteä, ja löytäisikö hän sieltä saman lohduttajan, kuin huutokauppayönäkin. Mutta taivas oli harmaassa puolihämärässä ja se pilkutti epäselvästi kukanlehtien välitse.
Ilmoitettuaan tyttärilleen aikomuksestaan hän tovereinensa nousi venheesen ja kaikessa hiljaisuudessa soudettiin ulos järvelle. Tämmöinen matka yön pimeydessä oli vaarallinen, kuitenkin saattoi Hutter vakavalla kädellään ohjata veneen puolen tunnin kuluttua määräpaikkaan. Ensinnäkin oli jokataholta tutkittava, näkyisikö missään tulta tuikkavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät