Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
"Oli warsin hywä, kun osaannuitte meidän mökkiimme siellä ulkona ei olisi nyt mikään hauska olla", sanoi isäntä. "Tunnen suurta tyytywäisyyttä ja kiitollisuutta, kun niin on käynyt. Hewonenkaan ei olisi kauwan enään jaksanut ja itsellänikin oli tosi edessä", sanoin wastaukseksi. Pikku Tiina oli tullut likemmäksi minua.
"Kuule tyttö!" sanoi matruusi naurahtaen, "kelpaisitpa, luulen ma, poliisivirkaan. Sinun kirjoittamasi ilmoitus minun halvasta persoonastani kyllä minut ilmi antaisi. Vaan näythän, nuori liittolaisemme, seisovan ikäänkuin kuumilla hiilillä. Menkäämme takaisin omaan mökkiimme." Luvattuaan tulla pian takaisin erkani Liddy ystävistään ja riensi linnaan, jossa hän nyt hartaasti odotti herraansa.
"En woi warmaan sanoa, mutta luulenpa hänen nukkuwan, koska hän on niin hiljaisesti jo kauwan hengittänyt", sanoi mies hywin hiljaisella kuiskaawalla äänellä. "Oli toki onni, kun hän osaantui mökkiimme, sillä ei tiedä mitenkä muussa tapauksessa olisi käynyt", sanoi waimo. "Hywähän se oli ... warsin hywä ... mutta tuo tyttöhän tuo ... mitähän wieraskin meistä ajattelee...?"
Niin saavuimme jälleen matalaan mökkiimme ja olin nyt ensikerran tullut tietämään vähän tämän maailman metkuja. Minä tutkin tuonen teitä. Lumi oli jo sulanut ja kesä tullut. Meidänkin turvemajamme ympärillä kaikki viheriöitsi. Minä olin iloinen ja hilpeä ja koetin voimiani myöten auttaa äitiäni kaikenlaisissa töissä, autinpa häntä perunain istuttamisessakin.
Olipa kuin olisi tulot enentyneet ja menot vähenneet, ja selityksen tähän luuli Anna löytäneensä Pyhästä Raamatusta, josta oli lukenut: joka köyhälle antaa, hän antaa Jumalalle. Lauri ei siihen nytkään sanonut juuri mitään. Mutta kun hän eräänä syksynä kävi kaupungissa ja sieltä palasi omalla hevoisellaan, silloin sanoi hän: "Anna, sinä olet oikeassa. Heikki on tuonut siunauksen mökkiimme.
Kun sitten joutui pahin kelirikko, niin että kulku tuli tukalaksi järvistä ja vesistä rikkaassa paikkakunnassa, täytyi meidän palata kotia pienoisen, säästöön jääneillä leipäpalasilla täytetyn pussin kanssa. Kotona oli puutos ja elämän surkeus yhä vaan yltynyt, ja muun lisäksi oli vielä tautikin tullut mökkiimme vieraaksi.
Hän näytti vanhalta, noin viidenkymmenen vuotiaalta, kasvultaan oli hän pieni, laiha ja hento. Nähdessään vieraan, pysähtyi hän hämmästyneenä. "No, hyvänen aika, mitä näen, eikö tuossa ole ylioppilas ja Aino neiti. No sepä hauskaa, että tulitte tänne meidänkin halpaan mökkiimme; täälläpä on tänään kaikki niin epäjärjestyksessä. Olkaa hyvät ja istukaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät