Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mutta nyt minä olen huonompi, kuin silloin. Jumala suokoon minulle onnellisen lopun! Minä en halaja elää kauemmin." Kun kysyttiin häneltä, josko semmoiset paavin-uskolaiset, jotka eivät koskaan olleet kuulleet hänen oppiansa evankeliumista, pelastuisivat, lausui hän: "minä olen nähnyt monen munkin, jonka edessä tavallisuutta myöten krucifixiä pidettiin hänen kuolinvuoteellansa.
Oi, jos minä kuitenkin saisin nähdä tuon ruman pyhimyksen katumusta harjoittavan munkin tavalla seisovan pilarin päässä maan ja taivaan välillä hän on tarpeeton kumpaankin paikkaan. Sinä, sydämeni ainoa uskottu enempi joku toinen kerta. "Sinä olet vaiti," sanoi Annette luutnantti Hjalmarille, sillä rouva oli jättänyt ne muutamaksi tuokioksi yksinänsä.
»Vai on teille kerrottu se tarina?» virkkoi Kaarle. »Niin oikein täällä se murha tapahtui mutta siihen olikin syynä se, ettei hän suostunut pukemaan munkin päähinettä päähänsä ja viettämään loppupäiviänsä luostarissa.»
Eri osastoissa oli pienen urhojoukon siis määrä suoriutua matkalle, ett'ei herätettäisi mitään huomiota. Messu muistutti kaikkia menneistä, levottomista ja vaivalloisista ajoista. Munkin haaveilevat kasvot, sotilasmainen äänensävy ja liikkeet vaikuttivat että suitsutussavukin tuoksahti ruudilta ja koko toimitus tuntui jonkunlaiselta kenttähartaushetkeltä ennen taistelun alkua.
Cecilian kaunopuheliaisuuden virran katkaisi yhtäkkiä väkevä ukkosen isku, joka näytti pudistavan vankeuden paksuja muuria. Kelvoton vapisi tästä herran kaikki voiman muistutuksesta. "Viekää minut ylös teidän huoneesenne!" huusi hän ja tarttui munkin käsivarteen.
Jo tähdet siirtyivät heidän päänsä päällä! Yön hetket kuluivat. Munkin oli häntä autettava. Heidän oli nyt, juuri nyt paettava! Munkki epäröi. Tyttö pyysi ja rukoili
Ja kaikki tuo tapahtuu köyhän munkin kunniaksi, joka nyt lopullisesti on eronnut maailmasta, joka ei enää voi sen iloihin ottaa osaa, jolla ei saa olla, ei rahaa, ei tavaraa, ei taloa, ei kotoa, ei ystäviä eikä vanhempiakaan. Sillä heistäkin hän nyt parin päivän vierailun jälkeen eroaa, vetäytyäkseen jonnekin luostariin ja sinne hautautuakseen.
"Ei, niin suurta kitaa ei mahdollisesti voi olla pahalla hengellä," sanoi Cecilia teeskentelevän munkin puheesen, joka oikeastaan ei uskonut Jumalaa eikä perkelettä, vaikka molempain nimi usein liehui hänen kielellään. "Mutta kertomuksenne," huusi Sigismund, joka aavisti onnettomuutta, "kertomuksenne!" "Jaa, kertomuksenne, sanokaa se viivyttelemättä; syy, miksi tulitte tänne!" käski Cecilia.
Lucia sillä tuo ravakka käsi oli hänen kätensä otti munkin raivon vastaan sillä vakavalla päättäväisyydellä, joka on omituista naiselle silloin, kun hän taistelee pyhimpien tunteittensa puolesta. Jo nuorena ollessaan oli hän ollut kovakätinen, ja nyt oli hän tuon tuostakin saanut kehittää voimiaan alituisissa otteluissaan linnan raakojen sotamiesten kanssa.
Lope Sanchezin tultua kotiin, kertoi vaimo hänelle mitä oli tapahtunut. Hän kovin suuttui, sillä hän ei ollutkaan mielenlaadultaan niin jumalinen kuin vaimo, ja oli jo kauan huokaillut munkin tuttavallisesta vierailemisesta. "Vaimo," sanoi hän, "mitä olet tehnyt? Sinä olet juorullasi pannut kaikkityyni alttiiksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät