United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta opettaja kotiin tultuaan kirjoitti muistikirjaansa: "hurskaus yksin pysyttää ihmisen vanhoillakin päivillään rakastettavana, vieläpä tekee hänet kunnian-arvoiseksi ja pyhäksi; hurskaus on sielun lapsuus; vaikka ihminen nähtävästi taaskin muuttuu lapseksi, niin tämä muutos kuitenkin levittää suloisen sädekehän-tapaisen lempeyden koko olennon yli.
Kuinka kovia, raakoja ja rumia ovat nautinnonhimoiset, itsekkäät ihmiset vanhuudessaan, kuinka ylevä oli tämä vaimo taikauskossansakin?" Vielä muutakin kirjoitti opettaja muistikirjaansa, mutta pyyhkäisi sen taas paikalla pois.
Hän ei käynyt koskaan keskievarissa eikä niissä seuroissa jotka iltaisin kokoutuivat pitäjäntuvalle. Kun koulutunnit olivat lopussa, kuljeskeli hän yksinänsä metsiä ja niittyjä myöten piirustellen tai kirjoitellen muistikirjaansa, ja pimeän tultua soitti tahi luki.
Kun hän tuli asumaan meille Turussa, sanoi hän hakevansa totuutta; nyt on hän totuuden löytänyt. Johannes! Aina Johannes! Eikö minulla ole muusta puhumista kuin hänestä! Ei, nyt minä lopetan. Niin, vielä olkoon se mainittuna, että Johannes... Taasen Johannes! Ei, nyt loppu!« Näin kirjoitti Maria vähäiseen muistikirjaansa juhannus-aattona. Maria raukka! Vähän tunsi hän omaa itseänsä.
Kaikista kirjoista, jotka hänellä oli, ei yksikään sopinut hänen nykyiseen mielialaansa, ja kun tahtoi jotain kirjoittaa muistikirjaansa, niin se näytti hänestä niin tyhjältä ja mitättömältä, että hän sen heti taas pyyhkäisi pois.
Mutta muratit olivat kasvaneet esiin, ja kaikenlaiset köynnöskasvit käyttivät suurimmat raot. Vallasnaiset, jotka ohi kulkiessaan osuivat näkemään ukko Merlier'n myllyn, piirsivät sen muistikirjaansa. Tien puolelta oli rakennus paremmin säilynyt. Sieltä kävi kivinen portikko pihalle, jonka oikealla ja vasemmalla sivulla liiteri ja talli olivat.
Stanley istui eräänä päivänä leirissään, jonka hän oli sijoittanut erääsen ystävälliseen, Mowa-nimiseen kylään, ja kirjoitti muistikirjaansa muutamain esineitten nimiä, siten laventaakseen jo ennestään laajaa villien kielen sanakirjaansa.
Tarkoin tohtori tiedusteli tapauksen aikaa ja paikkaa ja kun ne oli muistikirjaansa pannut, kirjoitti hän meidän, Hilman ja minun, nimemme kirjaansa. Koko tapauksen sanoi tohtori julkaisevansa eräässä paljon levinneessä Suomen terveydenhoito-lehdessä. Vai niin, sanoi tohtori! Vai niin täperällä oli pojan henki! Oliko rovastikin sakastissa?
Hän seisoi ovella, kirjoitellen muistikirjaansa ajatusta, joka oli hänessä syntynyt: »Jos bakterio», kirjoitti hän, »tarkastelisi ja tutkisi ihmisen kynttä, pitäisi se ihmistä elimettömänä olentona. Samoin pidämme mekin maapalloa, tarkastellessamme sen kuorta, elimettömänä olentona. Se on väärin».
Mutta aina sitä ennen riensivät hänen ajatuksensa niihin päiviin, jolloin hän oli sotaan vaatinut ne tunteet, mitkä hänen voittivat, päiviin, jolloin hän onneansa ymmärtämättä oli ollut onnellinen. Töllin lasta muisti Maria näinä hetkinä. Muistikirjaansa ei ollut Maria katsonut, ei siihen mitään kirjoittanut juhannus-aaton illasta saakka. Nyt ajatuksissaan istuttuansa otti hän esiin tuon kirjan.