United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolmeen parveen jaettuina syöksyivät Montrosen vuorelaiset ulos niistä rotkoista, jotka olivat heitä siihen asti kätkeneet vihollisen silmiltä, ja ryntäsivät nurjimmalla uljuudella Campbellien kimppuun, jotka puolestaan ottivat rynnäkön vastaan erinomaisen lujasti.
Tällä tavoin oli Montrosen voima karttunut niin pelottavaksi, että Argyle ei enää huolinut pysyä häntä vastaan lähetetyn armeijan johtajana, vaan meni Edinburgiin ja luopui päällikkyydestään sillä tekosyyllä, että hänen väellensä muka ei ollut, niinkuin piti, lähetetty apujoukkoja eikä sotatarpeita.
Argylen markiisi kulki vuorelaisineen idästä päin irlantilaisten jäljissä ja oli väkivaltaisesti peloittaen tai muuten kehoittaen saanut kokoon armeijan, joka oli melkein tarpeeksi suuri käydäksensä Montrosen kimppuun. Alangoillakin oltiin varuillaan syistä, jotka mainittiin tämän kertomuksen alussa.
»Saksilainen», vastasi Mac Eagh, »älä sure sitä, että olet vaihtanut vankikomeron häijyn löyhkän taivaan raittiiseen ilmaan. Ja ennen kaikkea, älä kadu, että olet auttanut yhtä Sumun Pojista. Anna minun opastaa itseäsi, niin panen pääni pantiksi, että pelastut.» »Voitko saattaa minut ehein nahoin noiden vuoristojen kautta takaisin Montrosen sotajoukon luokse?» kysyi Dalgetty.
Nämä syyt, niinkuin jo ylempänä viitattiin, herättivät Montrosen omassakin rinnassa samallaisia tunteita, jotka eivät oikein sopineet yhteen hänen luonteensa yleisen sankarijalouden kanssa.
Ja mitä jaloon Montrosen kreiviin tulee, olkaapa herra markiisi hyvä ja katsokaa läpi tämä valtuuskirjani, joka suo minulle täyden vallan tehdä välirauhan teidän kanssanne yllämainitun korkeasti kunnioitettavan kenraalin puolesta.» Markiisi katsahti ylenkatseellisesti siihen allekirjoitettuun ja sinetillä vahvistettuun paperiin, jonka kapteeni Dalgetty hänelle ojensi.
Allanin riidan Dalgettyn kanssa toivoi hän sitten saavansa helposti sovitetuksi. Allan pyysi lähtiessään markiisia pitämään vain huolta herra Duncan Campbellistä, joka Montrosen käskystä kohta vietiinkin turvalliseen talteen. Sama huoli pidettiin myös Mac Eaghista.
»Pelkäänpä», virkkoi Dalgetty, »että ystäväni, jos hänen sydäntänsä tutkittaisiin, huomattaisiin perin vähä paremmaksi kuin pakana.» Sitten hän uudelleen tarjoutui hankkimaan sinne tohtori Wisheartin, Montrosen sotapapin. »Se herra», sanoi majuri, »on sangen taitava virassaan ja tekisi kaikista synneistäsi selvän tilin vähemmässä ajassa kuin minulta menisi yhden tupakkapiipullisen polttamiseen.»
Näiden ehtojen luettelemisella emme huoli vaivata lukijaa. Ne olivat kaikki sulia verukkeita, keksittyjä vastaukseksi ehdotukseen, jota Montrosen mielestä ei ollut tehty muussa tarkoituksessa kuin heidän hankkeittensa viivyttämiseksi. Kun kapteeni Dalgetty oli saanut kaikki käskyt ja jo seisoi lähellä ovea, soturin tavalla tervehtien, viittasi Montrose häntä vielä takaisin luoksensa.
Se tarkoittaa varmaan Montrosen joukkojen kartuttamista hyökkäystä varten eikä hänen pakomatkansa suojelemista.»