Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Minua ilahuttaa saada vielä kerran kiittää teitä aamullisesta, virkkoi kaunotar, luoden häneen katseen, joka teki nuorukaisen melkein sokeaksi. Kiittääkö minua? sanoi nuorukainen, katsoen maahan; te riistitte minulta kaiken sen ilon, minkä teille tekemäni mitätön palvelus minulle tuotti, maksamalla sen niin kalliisti ... antaessanne minulle tämän kallisarvoisen sormuksen...
Hän jätti kirjeen kesken, ja levähtämättä istui hän hevosensa selkään lähtien vielä hakemaan kadonnutta. Klaus rakasti, mutta rakasti oudolla rakkaudella. Hänelle oli oma onnensa mitätön, kunhan vaan Maria olisi ollut onnellinen. Klaus oli mennyt. Majurilta ja vanhalta paroonilta kului ilta ja yö unetta.
Vielä on joku tuntenut myötätuntoa, joku on ihaillut ja joku on pelännyt. Usein ei tarvita juuri mitään, riittää sana, liike, jokin mitätön seikka, johon ei sisälly edes ajatusta. »Ennen rakastin sinua niinkuin veljeäni», sanoo jossain joku Shakespearen sankari, »mutta nyt kunnioitan sinua niinkuin omaa sieluani». Varmaankin sinä päivänä juuri joku olento tuli maailmaan.
Hän on sammunut katsomasta. Onko hän tyhjä? Tyhjä? Mitätön aalto, jota kevyet tuulet heiluttelevat? Hän vetäytyy kokoon sielussansa. Kuinka hiipisi hän tästä kirkosta, joka seisoo ympärillä kuin ylös ympärille kasvava kuumasilmäinen loputon rangaistus? Vaipuneena seisoo Parsifal kuorissa. Nääntyvät hetket. Kirkko on vaipattu pimeyteen, kun hän viimein liikahtaa ja kumartuneena lähtee kuorista.
Mutta yhtä varmaan hän tiesi, että sekä hän että hänen urheutensa ja mahtavuutensa tämän opin rinnalla oli aivan mitätön: eivät hänen voimansa pysty siihen oppiin! Roomalainen tribuni ja sotilas, joka oli nähnyt miekan ja nyrkin valloittavan maailman ja luullut sen aina niiden vallan alla pysyvän, näki nyt ensi kerran eläessään, että niidenkin yläpuolella oli ehkä olemassa jotakin.
Luuletko sen kannattavan? Tiberup, Narva ja Väinäjoki ovat siellä jo ennestään, Triski oli vain mitätön juttu. Minä neuvon sinulle jotakin parempaa. Oletko koskaan nähnyt noita-akkaa? Noita-akkaako? Olenpa, muistelen nähneeni muutaman Turussa useita vuosia sitten.
Samalla hän tunsi sormessaan sen sormuksen, jonka hän niin omituisella tavalla oli saanut takaisin ja josta hän ei sitten koskaan enää ollut luopunut. Se oli kuninkaan sormus. Pirullinen ajatus välähti hänen mielessään. Voi teitä, katalat, kurjat ihmisraukat! sanoi hän itsekseen. Te puhutte Jumalasta, sallimuksesta, ja tuo mitätön vaskikappale pitää niitä pilkkanaan.
"Jollei tämä ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa mieltäni, jollei tämä ajatus olisi, kuinka mitätön ja kurja, kuinka vaikea ja tyhjä tämä sanan synnyttämä maailma olisi, johon he ovat kiintyneet! Jollei tämä ajatus olisi, minä saattaisin vaipua maahan ja kuolla.
Minä olen lukenut sinun 'Kuninkaasi' kerta toisensa perästä ja tuntenut itseni ylpeäksi siitä sijasta, mikä minulla on sellaisessa sydämessä! Minua, minua! Kuinka Sinä olet voinut rakastaa minua? Joka olen niin mitätön, niin täynnä vikoja ja syntiä. Mutta meidän kohtalomme oli kai sellainen.»
Kaikki asianomaiset olivat nyt erinomaisen hyvällä tuulella, vieläpä entinen Leppiniemen isäntäki, sillä kukaan ei noin luotettavaa maan ostajaa ollut toivonut. Hinta tosin oli kovin mitätön, se kun ei vastannut kolmatta osaa talon luonnollisesta arvosta, mutta muut siitä eivät sitäkään olisi maksaneet, sen jokainen tiesi, sillä kullaki oli tekemistä omista asioistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät