Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
»Toivon, etteivät tuon lurjuksen sanat olleet pahoja enteitä», Lydon tuumi miettiväisenä. »Isäni vapauden puolesta taistellen ja luottaen omiin kykyihini ja voimiin en ole ajatellutkaan kuoleman mahdollisuutta. Isä parka! Olen hänen ainoa poikansa! Jos minä kaadun .»
Mutta kun pystyy silloin on voitto taattu. Toini sulki miettiväisenä kirjeen. Siinä oli niin paljo, liiaksi paljo. Hän ei kyennyt selvittämään itselleen, mitä kaikkea hän tunsi. Hän iloitsi heidän kanssaan, jotka itse olivat pelastuneet ja saaneet onnensa pelastetuksi. Hän riemuitsi tästä totuuden voitosta ja näistä uusista ase- ja aatetovereista, jotka nyt olivat rintamaan astuneet.
On siitä aikoja, sanoi majuri miettiväisenä. Kukapa vielä elää, joka tunsi minun silloin.
"Tuolla ulkona on kiulussa maitoa", virkkoi Pekka tullessaan sisälle. "Ota se sisään!" "Onko teillä hierintä?" kysyi tyttö. "On", sanoi Pekka ja laski miettiväisenä päänsä käsien varaan. Sitten he söivät samasta kupista, nuolivat lusikkansa tarkoin ja panivat ne seinässä olevaan lusikkahaukkaan. Niin oli yleinen tapa suomalaisten ja ruotsalaistenkin kesken.
"En minä oikein tiedä", vastasi poika miettiväisenä, "mutta kun minä ajattelen muita rouvia ja tyttöjä, näyttävät ne minusta aina niin nauravilta ja höpättäviltä ... äiti ei ole koskaan semmoinen ... äiti on aina niin vakainen ... ja sitten äiti kävelee niin hitaasti ... toiset rouvat hötköttävät niin", hän lisäsi irvistäen. Lovisa veti pojan syliinsä ja suuteli häntä monesti.
Ja ennenkuin Väinämöinen ehti hämmästyksestään toipua, oli tyttö juossut tiehensä. Miettiväisenä, syviin ajatuksiin vaipuneena Väinämöinen palasi kotiinsa. Hän ei saanut nuoren Ainon katsetta silmistään karkotetuksi, sillä hän ei päässyt täysin selville kaikista sen vivahduksista.
Herttua Bernhard, joka synkkänä ja miettiväisenä oli katsellut kuninkaan kalpeita kasvoja, katsahti nuo sanat kuultuaan taakseen, pisti terveen kätensä poveensa ja kysyi suomalaiselta: Toveri, tunnetko sen Stålhandsken upseereista, jonka nimi on Bertel? Tunnen, teidän ylhäisyytenne. Elääkö hän? Ei, teidän ylhäisyytenne.
Mutta rakastatko sinä minua todellakin, Kreeta? keskeytti hänet nuorukainen ollen yhä omissa mietteissään. Huomenna matkustan minä täältä monen sadan penikulman päähän; minun pitää saada tietää, kenen edestä elän ja taistelen. Bernhardin pitää unohtaa minut, sanoi tyttö miettiväisenä, samalla kun tietämättään musersi karpalomarjan sormiensa välissä.
Surullisena, mutta uutterasti ompeli hän tuntikausin. Vihdoin viimein viskasi Rossiter pois kirjansa, heittäysi tuolinsa selkä-nojalle ja pani molemmat kätensä yhteen päänsä taakse. "Sielun maalaaminen! hm, kummallista sentään", puheli hän miettiväisenä ikäänkuin lukemisensa kautta olisi tullut tähän ajatukseen. Rouva Rossiter oli juuri ottanut koristaan pienen karttuna-vaatteen ja katseli sitä.
Vanha mies tuijotti paperiin vielä sittenkin, kun hän oli kirjoittanut kirjoitettavansa. Niin, sanoi hän miettiväisenä ja ajatuksiinsa vaipuneena, niin se on oleva. Eläissäni ovat he minut tallanneet kuin matosen multaan, mutta kerran kuoltuani saavat he nähdä, ketä he ovat polkeneet. Gloria, gloria, in excelsis!
Päivän Sana
Muut Etsivät