Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hän maksoi sen pienillä hopearahoilla liivintaskusta, aivan kuin ei tällainen kauppa olisi ollut mitään hänelle, ja seisoi sen jälkeen rivakasti hypättyään rihkamavaraston yli portailla heidän luonansa: "No, sinähän sait aika pyöräyksen, Stiina!... Niin, minä olin viimein saada selkääni!" jatkoi hän, tehden notkean liikkeen, joka erittäin miellytti Rejer'iä.
Caesaria tämä "purjehtiva juhla" kuitenkin miellytti, sillä olihan se ensimäinen laatuaan ja siten uusi. Ruoat, joita tilaisuudessa tarjottiin, olivat niin valitut ja erinomaiset, että ne olisivat saattaneet Apciksenkin kekseliäisyyden häpeään.
Hän oli siinä niin erilainen kuin kaikki ne muut naiset, jotka Olavi tätä ennen oli tuntenut ja jotka olivat avanneet hänelle sydämensä ja sielunsa sulkeakseen ne taas samassa. Elli ei näyttänyt tahtovan mitään salata, ei mihinkään verhoutua, ei estää mitään itsestään kuvastumasta. Ja Olavia se alussa miellytti sanomattomasti.
Ehkä ryhdymme molemmat tähän kokeesen?" Herkkäluontoinen Amos suostui siihen kohta, kirkkoherra kirjoitti ja kolmen kuukauden kuluttua oli kaunis ratsumies Ramsay'n sotaväessä Hanau'issa. Kenraali miellytti häntä niinkuin hän kenraalia. Kultaiset unelmat täyttivät nyt hänen mielenkuvitustansa.
Hän huomasi, että se, jota hän kuuli, oli liian vakaata pilkattavaksi, liian syvää lohdutettavaksi. Hän ei milloinkaan ollut tämän kaltaista rakkautta kokenut, eikä milloinkaan toivonutkaan sellaista kokevansa, eikä uskonut milloinkaan kokevansakaan; mutta kuitenkin häntä miellytti kuulla siitä puhuttavan.
Molempiin kysymyksiin voitiin vastata kieltävästi ja myöntävästi. Niin hyvin Larsson kuin porvarikin väittivät voittaneensa vedon. Mutta useimmat jäivät siihen uskoon, joka heitä parhaiten miellytti, nimittäin että noita oli kellunut, ja kaikki olivat yksimieliset siitä, ettei sen kummempia todistuksia hänen rikollisuudestaan tarvittu.
Häntä miellytti toki kuulla sellaista, jonka tähden hän koetti näyttää tavallista tuhmemmalta ja kysyi: "Olenko minä todellakin viisas?" "Oletpa kyllä, koska kerran sinun nimesi on Jussi, se on ihan selvä se", vastasi hänen uusi ystävänsä niin vakavasti, että poisti kaiken epäilyksen pienen kuuntelijansa sydämmestä. "Niin, mutta ihmiset eivät sitä oikein usko", huokasi Jussi, hieman mietittyään.
Mutta tällä kertaa oli häät tulossa taloon. Siellä touhua ja juoksua, siellä meteliä ja hämminkiä, leivottiin, paistettiin, leikeltiin, keitettiin. Ihmistä kiehui kuin kattilassa pitkin portaita, pihoja ja puutarhoja. Mutta mitäs me nuoret siitä. Me vietimme omia ilojamme missä milloinkin miellytti, venehissä vetten päällä, koivikossa niemen kärjellä ja kalmistossa kirkkomäellä.
Kortteeria oli hyvin vaikea löytää. Väen tulva kaupunkiin oli niin tavaton, että kaikki mahdolliset asuntopaikat olivat anastetut. Henrik juoksi rappusia ylös, toisia alas, missä oli juuri otettu, missä jo asukas sisälle muuttanut. Erään kortteerin kivitalon kolmannessa kerroksessa Annankadulla Henrik vihdoin löysi, joka häntä erikoisesti miellytti.
Hetkinen vielä, ja rauhallisuus oli jälleen laskeutunut hänen kasvoillensa, vain silloin tällöin vaihdellaksensa tylsän neuvottomuuden kanssa. Niin, minä vältin venäläisiä, mutta Gagin heti ensi hetkessä minua miellytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät