Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Haudankaivajan seura ei Jerikoa tuntunut huvittavan ja kun kalmuri asettui istumaan hänen viereensä puna Marjetta-vainajan haudalle, lähti poika kotiinsa. Rukkiukko ei vieläkään ollut kotona ja kärsimättömänä, lähtöpäivästä selon saamisen vuoksi, odotteli Jeriko häntä. Ilta tuli ja pimeä vallitsi jo kaikkiaalla, mutta Meyeriä ei alkanut näkyä, ei kuulua. Vihdoinkin viimein kuului etäältä askelia.
Kalle puolusti morsiantaan ja sanoi asian vielä oikeastaan olevan salassa, vaikka hän ei ollut kainostellut vanhaa isällistä ystäväänsä ja opettajaansa Meyeriä. Tästä edeskin päätettiin sitten vielä asiaa pitää salassa, kunnes se syyspuoleen, Loviisan päivillä, julastaisiin, vaikka Himmi ensin katsoi Loviisalle kohtuulliseksi rangaistukseksi sen, että asia tulisi ilmi.
Vanhuksesta tuntui kuin olisi kasvatti tavoitellut jotakin, mutta mahdotonta oli ymmärtää, mihin päin hän oikeastaan pyrki. Meyeriä harmitti kovasti tuo Jerikon uneksiva olento ja hän näki suuret toiveensa Jerikon suhteen ihan tyhjään rauenneen, mutta hän ei keksinyt keinoa, millä asiat saisi muuttumaan.
"No, mutta onko poika, kasvattisi, tullut hulluksi ja sinä myös vanha mies?" kysyi Sormulan herra. Meyeriä suututti tuommoinen kysymys ja kiivaasti kysäsi hän vastaan: "mitä hulluutta siinä sitten olisi?"
Jeriko sanoi luulevansa halvauksen äkkiä kohdanneen Meyeriä, mutta lukkari vain pudisteli päätänsä uskomattomasti ja erimielisinä rukkiukon kuoleman syystä, he vihdoin toisistaan erosivatkin. Yksikseen jäätyänsä sai Jeriko vihdoinkin rauhassa ajatella asemaansa. Koko yön hän istui akkunan poskessa mietteissään, tuijotellen ulkona olevaan pimeyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät