Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Me astumme päiväkaudet ja kerjäämme itsellemme ravintomme ja asuntomme, jotka veli Martin toisinaan palkitsee sillä, että hän toimittaa messun seurakunnan kirkossa taikka lupaa Romassa lukea määrätyitä rukouksia tai käydä messuissa hyväntekiäimme puolesta. Nämät ovat tosiaan oivallisia päiviä.
Heikki nousee suurelle kivelle ja Antti jonkun kannon nenään, ja Heikki alkaa pomiloida Käkelän papin tunnettua messua: 'Onko Keiturilta ketäkään kir-ko-ossaa? 'Olenhan minäkin suuri ja mahtava he-erraa! vastaa Antti että metsä raikuu. Messun päätyttyä alkaa Heikki saarnata.
Agricolan Käsikirjan ja Messun sekä kaksi käsikirjoitusta, joista toinen on yllämainittu suomennos, ovat E. N. Setälä ja K. B Wiklund julkaisseet Suom. Johdatuksessa E. N. Setälä osoittaa todennäköiseksi, että mainittu käsikirjoitus on M. Westh'in tekemä. Hengellistä runoutta.
Tornista, jost' ain muezzin Huusi kansaa rukoukseen, Nyt soi kristittyjen kellot Kaihoisasti äänin kumein. Parvilta, mist' uskovaiset Profeetasta lauloi julki, Messun valhetöitä näyttää Papit kaljupäät ja munkit. Siin' on öykkää, kumarrusta Eessä maalinaamain nukkein, Humu käy, ja soi ja suitsuu Vilkkuessa tuohustulten.
Veli Martin on jo pitänyt yhden messun luostarikirkossa. Ja huomenna ehkä notkistamme polviamme, missä apostolit ja martyrit seisoivat! Me saamme kenties myöskin nähdä pyhän isän itse! Olemmeko todella lähempänä taivasta täällä? Minusta tuntuu, kuin olisin ollut lähempänä Jumalaa tuona yönä Schwarzwaldissa.
Scheiki aloitti jumalanpalveluksen puoliäänisellä, messun tapaisella laululla. Dervischit yhtyivät siihen hiljmsella hyminällä. Yht'äkkiä hypähti eräs ylös ja lauloi ääneensä erään laulun, joka kuului olleen kiitosvirsi profetalle ja dervischiläisyyden perustajalle.
Valssin iloinen ja reipas sävel ja polkan vallaton tahti huuhtoilivat korvistamme ja mielistämme papin messun sulavan soinnun, ja iloisten impien kisoissa häipyi sydämistä tuo hartaus ja juhlallisuus, joka meidät äsken oli tehnyt niin vakaviksi ja miettiväisiksi.
Mutta kun pappi saarnan jälkeen alkoi messun, silloin rivit painuivat alas, kasvot peittyivät nenäliinoihin, hartiat nousivat ja laskivat; nyyhkytykset ja tärisevät huokaukset yhtyivät urkujen hiljennettyyn soittoon ja papin ynnä lukkarin vuorolauluun. Pojat sitä vastaan istuivat kuin kynttilät penkissään ja tuijottivat vakavina kohtisuoraan eteensä.
Vakuuttuneina siitä, että he olisivat tällä saarella kokonaan turvassa, sekä täydellisesti luottaen kuvernöörin vieraanvaraisuuteen, kun Espanjan ja Portugalin välillä lisäksi vallitsi rikkomaton rauha, hän pyysi luokseen saapuneita lähettejä palaamaan kaupunkiin ja kutsumaan pappia, joka lukisi miehistölle messun.
Kun he veisasivat ruumin luona: "Herra, älä muista meidän entisiä syntejämme, jotka vanhuudesta ovat", lausui hän: "Minä sanon: oi, Herra! ei ainoastaan meidän entisiä syntejämme, ei ainoastaan niitä, jotka vanhuudesta ovat, vaan nykyisiä syntejämme; sillä me olemme koronkiskojia, ryöstäjiä, saitureita. Niin, messun kauhistus on vielä mailmassa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät