Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Lähdin niitä noudattelemaan, ne painuivat korpeen ja menivät sen joen rantaan, josta lumisateen alussa menin kaatunutta puuta myöten yli. Silloin tiesin että olen hukassa. Läksin takaisin jälkiäni. Sieltä tiesin löytyvän semmoisen maan, jossa voi määrätä ilmansuunnan. Muutaman puolen virstan päässä tuli kangas, jossa oli muurahaispesiä ja semmoisia puita, joissa on ilmansuunnan merkkiä.
Vettä tuli hirveästi laivaan ja paras veneemme joutui hukkaan; silloin ei ollut muu edessä kuin kääntyä ja koettaa henkeä pelastaa. Kolme päivää riensimme tuulen kiidättäminä eteenpäin. Myrsky asettui väliin vähäsen, mutta kävi niin suuret aallot, ettemme uskaltaneet kääntyä. Siitä asti kun myrsky alkoi, ei yksikään meistä päälliköistä ollut tilaisuudessa vaarinottaa merkkiä.
Tuommoisenko parrattoman pojan edessä seisovat nämä vanhat miehet ja kokeneet kristityt vastaamassa uskostaan? Mutta ei Antero huomaa hänessä vähintäkään vaivautumisen merkkiä asemansa heikkoudesta. Varmasti ja virallisesti ja teeskennellyn mahtavasti kääntelee hän papereitaan ja itseksensä hymisten lukee ja selailee niitä. Jahah, olisi sopinut tulla sisään heti, kun huudettiin.
Sillä uskonnon ei tule olla ainoastaan sielusi verhona, joka kokonaan varjoo ja peittää sitä, vaan sen tulee myöskin olla kaikkien töittesi kultaisena reunuksena, niin että niissä viattomuuden ja puhtauden ohessa näkyy myöskin jumalisuuden merkkiä.
Liinan tuska kantoi alusta alkaen tätä tyyneyden merkkiä, jonka se niin usein ottaa hyväksensä nuorissa, kiinne-tapaisissa luonnoissa, silloinkuin he näkevät, että heillä ei ole mitään. Seuraavana päivänä, sanoman saatuansa, oli hän taasen perheessä, harvasanainen, kuten tavallisesti, mutta taivaallinen tyyneys otsalla ja jotakin haaveksivaa katseessa.
Tätä kuullessaan Tapani ei voinut salata ihastustaan, ettei hänen kasvoissaan olisi näkynyt siitä merkkiä. Mutta ei hän kuitenkaan puhunut mitään, hiljalleen vaan keinutteli itseään siinä lyhyeen soutavassa keinutuolissa ja näkyi miettivän.
Herra suuri syntynynnä, Läsnä luotuen lunastus, Syntynyt samana yönä Bethlehemissä pehussa; Vaan jos merkkiä anotte, Tahdotte todemmin tietää: Kapaloiss on kaunis lapsi, Poika soimessa suloinen, Ei tiedä tätä Herodes Eikä parvi pappiuden, Eikä Ruomin ruhtinatkaan; Teillen on tämä sanottu Jalon juuresta Jumalan." Kohta ilmestyi enämpi.
Hänet itsens' ylt'yli myöskin hiekkaan hautaelen, sorat luon lukemattomin kerroin päälle, ja lietteest' ei hänen luitaan löydä akhaijit, roukkion sellaisen hänen peitokseen minä syydän. Siinäpä kumpu on häll', ei kumpua, merkkiä muuta tarvis lie hänen peijaissaan kohotella akhaijein."
Heidän laskunsa mukaan olivat he käyneet neljä tahi viisi peninkulmaa yöllä ja kun ei asukkaista mitään merkkiä näkynyt, jättivät he itsensä siihen toivoon, ettei heidän pakoansa oltu yön aikana huomattu ja että olivat voittaneet melkoisen ennätyksen. Mutta heti huomasivat he siinä pettyneensä.
Sillä isolla pörhöisellä roistolla, jonka nimi oli Bill, oli ranteessaan Kirstin purema haava, josta vuoti verta, ja hänen punottava pöhöttynyt kaulansa todisti Kirstin sormien voimaa. Toinen oli päässyt leikistä ilman merkkiä. He mulkoilivat toinen toistaan noloina ja ymmällään. "Onko tuommoista nähty tai kuultu?" kysyi Bill vakavana. "Se oli itse pääpiru!" paransi toveri kiroten. "Hittoja vielä!
Päivän Sana
Muut Etsivät